Vietin tänään ekan päivän omineni kun Erno aloitti koulun orintaatiopäivällä. Saavuin mukana koululle ja suuntasin metron Yuen Po Street Bird Gardeniin. Nimensä mukaisesti lintatarha sijaitsi keskustassa omassa kujassaan.
Lintutarha lumosi minut aluksi kauniilla laulullaan, mutta käveltyäni läpi tarhan tunsin suurta ahdistusta. Lintatarha tai mielummin tori, koska linnut olivat myytävänä. En tiedä tarhan historiaa tai lintujen taustan faktaa, mutta kirjoitan nyt mitä näin ja koin:
Kaunis linnunlaulu täytti ilman kun kuljin läpi porteista. Sadoittain kahdenpään kokoisissa häkeissään lauloivat luonnonlinnut. Vesikupit lintujen seuranaan ripustivat vanhat miehet häkit roikkumaan niille varattuihin telineisiin. Miehet viheltelivät linnuille, toiset soittivat pientä pilliä. Linnut kykenivät ainoastaan levittämään siipensä auki, mutta tilaa lentää ei ollut. Ainoa tekeminen pienille linnuille oli hyppely ainoalla orrellaan. Muutama pienempi lintu yritti terhakkaasti tarrata jaloillaan häkin kaltereihin ja etsiä pakotietä. Eräs rastaan kokoinen lintu makasi häkin pohjalla auringon paahteessa. Kaunis linnunlaulu oli muuttunut mielessäni hätähuudoksi.
Harhakuvitelmana linnun piristyksesi myytiin torilla useita erilaisia posliinisia vesi- ja siemenkuppeja. Taidokkaasti muotoillut ja maalatut posliinikupit toivat mieleeni koirien timantti kaulapannat. Elävät heinäsirkat odottivat pusseissaan pääsyään lintujen ruoaksi. Siemeniä ja säkkejä oli tuhoton määrä. Mitä ihminen ei tekisi parhaan ystävänsä? vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti