Sai Kung

Keskiviikkona herätyskello soi suhteellisen aikaisin, jo ennen seitsemää. Erppa lähti kouluun ja samaa matkaa menin minäkin aluksi. Ernon koulupäivän ajan ajattelin käyttää patikointiin. Tälle päivälle oli suunniteltu valloitettavaksi 14 kilometrin kävely geologiselle alueelle. Jälleen tietämättä mihin sitä ryhtyy hyppäsin bussiin. Ensimmäinen bussi ajoi mukavaan pikkukaupunkiin, josta sitten otin seuraavan bussin. Ernon kännykän gps piti minut onneksi tiellä. Osasin jäädä oikeassa kohdassa pois ja hetken harhailtuani löysin reitin. Opasteet olivat hyvät ja puhelimeen ladattu kartta toimi hyvin.

Taivallus alkoi pitkin autotietä pujotellen välillä niin etten nähnyt mitään ja välillä oli vettä molemmin puolin tietä. 

Tälläistä tietä taapersin oman arvioini mukaan 7 kilometriä. Vastaan tuli ajoittain takseja ja näin lohdukseni myös muita kävelijöitä- Aamupäivän saa oli viielämpi kun aurinko pysytteli pilviverhon takana.

Tämä vesistö on merestä padotettu järvi. Ja reittini kulki ympäri järven.

Aivan keskellä ei näy taivaanrantaa vaan pato.

Lisää kuvateksti

 Rauhakseltaan sain hipsutella. Varustuksena mulla oli lenkkarit, shortsit, ainaisen kulahtanut ja jo haiseva lippis. Ernon puhelin ja kamera. Eväinä juotavaa (aivan liian vähän), paljon pikkuisia mandariineja ja riisikakkuja. Aurinko alkoi porottaa puolessä välissä matkaa ja kärähdinkin jonkin verran. Vettä oli tosiaan vain litra ja en ollut taas kunnolla laskelmoinut, että paljonko mokomaa kuluisi ja loppumatkasta jouduin säästelemään ja pyörittelemään kieltä suussa saadakseni nestettä. Muistan kuulleeni painijasta P. Ukkola joka pyöritti kiveä suussa dietin aikana. Jätin nämä käärmeenkakkaiset kivet maahan kuitenkin...

Puolessa välissä matkaa, eli siis padolla oli geologinen puisto.

Joskus 140 miljoonaa vuotta sitten muodostunut jäähtyneestä laavasta ja tulivuoren tuhkasta "kivettynyt vesiputous".

Tämä puuttuva palanen on vuosien saatossa irronnut eroosion vuoksi emäkalliostaan.

Sitten alkoi varinainen patikointi. Ensin kivisiä rappusia ylös ja toisia alas. Alhaalla odotti kaunis (autio) hiekkaranta. Ja minä kun niin olin haaveillut tölkistä coca-colaa...

Tällä rannalla olisi ollut vesipiste, mutta ripuli pelkoisena ohitin sen...

Nyt en voinut olla hiljaa vaan sanoin ääneen: "Mitä minä muka odotin?" LEHMIÄ! Rannalla!  Olin ihmetellyt jo aiemmin varoituksista, joissa oli lehmän kuva ja suuria lantakasoja pitkin asfalttia, mutta en olisi sijoittanut näitä jalallaan korvaansa rapsuttelevia yksilöitä RANNALLE!?

Seuraava pätkä nousi pavilionjille, jonka luulin olevan korkein kohta. Ehei...

Korkein kohta matkaani oli Sai Wan Shan vuori 314m. Kivistä melkeinpolkua ylös. Ei lohduttanut vielä sekään, että kyseinen vuori on 314 merenpinnasta ja piti sitten aloittaa sieltä pohjalta, rannalta nimittäin.

Tämmöistä polkua matakasin, joka siis kuvassa. Kaiken kaikkiaan vaikka olinkin väsynyt ja rättipoikki niin maisemat olivat hulppeat ja sai taas ylitettyä itsensä. Alamäkeä on sitäpaitsi mukavampi tallata.

Alaspäästyäni ja reitin lopussa olisi ollut vielä tilaisuus loivaan ylämäkeen tallata 6 kilometriä, mutta olin jo väsyksissä ja vesi loppunut niin jäin odottelemaan yhdessä monien muiden patikoitsijoiden kanssa minibussia, joka vei Sai Kungin kaupunkiin. Ensimmäiseksi vettä ja se kaipaani coca-cola ja sitten hetkeksi palloilua kylällä, ruokailu ja kotiin :)

Saari nimeltä Peng Chau

Karkuun! Kotona opiskellaan niinpä päätin viettää päiväni, jossain muualla. Hiljaa kun en osaa olla kuitenkaan, niin parempi antaa toiselle työrauha. Suuntasin siis lauttarantaan ja yhden vaihdon jälkeen päädyin saarelle nimeltä Peng Chau. Peng Chau on kymmenesosan Lamman koosta.

Saavuin hyvin erinäköiselle saarelle. Olen tottunut turistirysän kotoisuuteen, mutta nyt tuntui kuin olisin tullut Karhulaan. Saarella oli vastassa isot leveät tiet, tien kyltit (Lammalla on yksi!) ja suuri "kunnan talo", jossa siis kirjasto, urheiluhalli ja kalatori. Saarelta löytyi myös ruokakauppa, siis marketti Wellcome. Ei ollut toistakymmentä pikkukauppaa niin kuin meillä. Eikä yhtäkään matkamuisto myymälää! En myöskään nähnyt montaa länsimaalaisilla raidoilla varustettua. Asuntoja oli enemmän ja saarelta löytyi jokunen iso kerrostalo.

Mustat liput toivottivat tervetulleeksi saarelle. Ei kuitenkaan käsityksen siementäkään mitä niissä mahtoi lukea...

Saarella kulki kaksi kävelyreittiä. Kauniisti vievä tie kulki rantaviivaa pitkin. Päivä oli varsin kuuma ja kävely vauhti hieman normaalia rauhallisempi.

Näkäinen kivi =)

Paljon, paljon simpukoita.

Banaanipuun lehtiä.

Ennen toista reittiä vierailin Wellcomissa, ja ah, nautin kaksi jugurttia :) Olivat hieman hintavia, mutta niin herkullisia!

Toinen reitti kipusi saaren toiseen päähän ja korkeimmalle kohdalle 95 metriin, Finger Hill. Laskematta 350 rappusta kapusivat kukkulan päälle. Näkymä ei ollut kovin onnistunut, koska oli aika sumuinen päivä. Sieltä taapersin alas ja muutaman mutkan kautta takaisin lauttarannalle.

Maisema Finger Hillin huipulta.

Yksinäinen pavilionki.

Hautoja.

Illan hämärrys.

Kissakuvia ja rantabileet

Lähdettiin iltasella lasilliselle. Tai niin sen piti mennä. Otettiin muutamia kuvia kissoista, joita oli matkan varrella. Erno pääsi testaamaan uutta linssiään ja sai ihan mukavat kuvat kissoista ja tietysti saaren valoista. Istuttiin aallonmurtajalla ottamassa kuvia kun meidät ohitti varsin päihtynyt ja riehakas seurue. Kyselivät siinä sitten mukaan ilon pitoon, mutta holittomilla ei oikein iskenyt ajatus. Oltiin jo matkalla kotio, Ernokin suunnitteli että jatkaa kouluhommia, kunnes ohitimme baarin, jossa tuttu baarimikko morjesti. Jäimme sitten siihen.

Muutaman lasillisen jälkeen sai baarimikko meidät puhutuksi mukaan rantabileisiin, jotka järjestettäisiin lähirannalla, jonne mm. riehakas seurue oli suuntaamassa. Saimme seuroihin vielä paikallisen grillin kokin. Molemmat jenkkimiehiä. Opimme myös että meille tuttu vaimonhakkaajapaita on terminä yleisesti myös käytössä Jenkeissä ja Italiassa. Baarimikko juotteli meille muutamat omat shottinsa; persikkalikööriä, Jack Danielsia ja karpalomehua?! Baarin suljettuaan läksimme kohti rantaa. Veimme kameran samalla kotiin ja otimme muutaman matkaevään...

Rantabileet olivat ensimmäiseni. Ja upeasti järjestetty. Oli muutama telttakatos, värivaloja, tunnelmavaloja ja DJ (joka soitti surkeaa musiikkia). Porukka istuskeli rannan reunoilla, osa oli sammunut nuotioiden viereen ja osa jorasi. Liityimme baarimikon ja Ernon kanssa tanssilattialle. Varpaat hiekkaan! Aina välillä kävimme pulahtamassa meressä. Liikkeellä oli paljon turisteja ja yksi tuleva morsian hunnussaan. Jaksoimme, kun jo vanhoja alamme olla, puoli neljään.

Aamulla ei ollut paikkaa, mistä hiekkaa ei olisi löytynyt asunnosta tai omasta kehosta...

Iltakissa

Iltapalalla.

Fillarit rivissä lauttarannassa

Yksinäiset vuoret

Yksinäiset vuoret eli peruspatikointia saarella. Erpalla on koulun kanssa hommia sen verran, että parempi kavuta vuorille karkuun. Nauroinkin, että mitä sitä muija muuta tekisi kuin karkaisi päiväksi patikoimaan. Tänään sää oli varsin kohtuullinen 28 lämmintä ja aurinko kurkki vain vähän pilviverhon takaa. Kosteutta oli jonkun verran, mutta paikallisilta oppima tapa kantaa rättiä mukana helpotti pahinta hien valumista pitkin lärvätsaloa. 

Eilisen päivän (myös pakopäivä) tuhlasin kaupungilla. Eksyin Espritin tehtaanmyymälään ja sovitettuani jokusta paitaa ja housuja (jenkkimerkin omaavilla on hyvä valikoima meikäläsen pakaralle sopivia housuja!) päädyin kuitenkin kaupasta ulos tyhjinkäsin. Tuhlataan sitten veronpalautusrahat ;D Mutta kulutin myös hetkisen kaupungilla metsästäen lenkkareita. Vanhat Asics Nimbukseni ovat kuluneet kantapäästä puhki ja aiheuttavat ikävää hiertymistä kantapäihin. Lisäksi mokomat haisee ja ovat reikäset. Joten, kyllä aika uusille tossuille. Kattelin aikani netistä minkälaista jalkinetta sopisi laittaa, jos olisin saanut valita olisin ostanut samanlaiset, mutta mallit muuttuu. Nyt löysin kaamean neonkeltaiset yhdestä kaupasta, mutta kun mokomat istui kuin aamutossut jalkaan. Merkki ja malli oli sama, vain päivitetty versio. Metsästin haukan lailla vielä muutamasta kaupasta ja eräästä liikkeestä (joka sijaitsi sneaker-kadulla) löytyi sama tossu halvemmalla ja monissa väreissä. Tarttui sitten mukaan mustat pinkeillä tehosteilla. 

Näissä tohveleissa aloitin sitten patikoinnin. Vahinko, että valitsin lauantain, koska saari on tupaten täynnä turisteja, jotka eivät ymmärrä että viisi ihmistä ei voi kävellä vieritysten jos joku nopeampi suomalainen haluaa mennä ohi!! Kiukku laantui onneksi kun pääsin varsinaiselle nousu osuudelle (tosin väkimääräkin väheni). 

Alkumatkasta poikkesin polulle kuvamaan. Taustalla näkyvä kylä on kotikyläni.

Lauantain kunniaksi ne joilla on enempi rahaa kuin minulla vuokraavat jahdin ja parkkeeraavat ne poukamiin. Tässäkin lahdessa oli kuusi jahtia, kera musiikin, kailotuksen ja muun ilonpidon.

Kivistä rinnettä.

Muutama rahtialus. Ensimmäisen kiipeämisen jälkeen.

Reitti siis kulkee läpi saaren. Aloitin omalta kylältä, josta taapersin turistimassojen läpi toiseen suureen kylään. Sok Kwu Waniin ja sieltä reitti ylös. Ensimmäinen nousu alkoi rappusilla läpi hautausmaan. Bambut verhostivat kivasti polkua ja muutama (kielestä päätellen) britti turisti tuli vastaan.

Ylhäältä kuvattu Sok Kwu Wanin kalastajakylä.

Pelottavin näkemäni seinämaalaus.

Opettelin käyttämään ajastinta. 

Tuleva reitti ylös.

Tällä tien osuudella ei tullut vastaan kuin muutama patikkaryhmä. Ilma oli mukavan lämmin ja tuulikaan ei päässyt kuivattamaan.

Kukkuu.

Tie huipulla. Seurana mustat leijat, paikalliset kotkat.

"Lenkkarit kattoon, tää päivä on mulle. Omille jutuilleni, super ajatuksille. Repussa vettä vaan ja auringon laskuun on vain vähän enää aikaa."

Lähdin ylhäältä laskeutumaan piiitkät portaat alas kylään. Ensimmäisen neljänneksen jälkeen kyllästyin ja pistin mandariiniksi. Sain hetken rauhassa syljeksiä siemeniä mäkeä alas ja sitten homma jatkuikin sulavammin. Lopputaival oli varsin tasainen ja kylässä huilasin hetken ennen kotimatkaa. Kotimatkalla Erppakin tuli vastaan ja pulahdimme mereen.

Alaspäin tullessa saavuin kalastajakylään.

Pitkät hiekat tarjosivat evästä muutamalle haikaralle ja minullekin simpukoita.

Kalastusta.