Mount Rokko

Aloitimme kapuamisen ja vielä tässä vaiheessa olimme täynnä tarmoa Aikon kanssa.

Se mihin olen Hong Kongissa tottunut kääntyi jälleen päälaelleen. Nousevan auringon maa aikaisine kellonaikoineen ja Hong Kong joka herää eloon yöllä ovat täysin vastakohtia. Voiko siis olla luontokin?

Mount Rokko kipuaa Koben kaupungin ylle 900 metriin merenpinnasta. Ajoimme Ernon kanssa kavuta sinne jokatapauksessa, mutta saimme suostuteltua (kertakysymällä) Aikon seuraksi. Ja onneksi lähtikin. Ensinnäkin emme olisi löytäneet reittiä ja kaikki opasteet olivat kotimaan kielellä. Ja opasteita oli erisuuntiin erilaisia, joten olisimme olleet tuhannen hukassa ilman Aikoa.

Lähdimme kirjaimellisesti kapuamaan ylös kivistä polkua, jossa aina välillä piti ihan tarrata kiinni ylläolevasta jotta pääsi ylös. Ei ollut betoni tietä kuten Hong Kongissa. Metsä oli pääasiassa mäntymetsää, tosin muistutti kovasti enempi kasvillisuudeltaan tuijaa pehmeine lehtihavuineen. Puuskutus alkoi jo alkutaipaleella ja nousua riitti. Maisemat olivat mahtavia Osakan alueen levittäytyessä alapuolelle. Vielä, että oli aurinkopäivä ja kirkas sää kruunasivat reitin.

Vuorelta laski monia isoja puroja joiden vesi oli kirkasta. Muutaman puron yli piti hyppiä kiviä pitkin, jotta saatoimme jatkaa matkaa. Vastaantulijat olivat enimmäkseen vanhempia kansalaisia ja Aiko kertoikin, että useimmat eläkeläiset aloittavat jokapäiväisen aamupatikkansa vuorelle kello kuusi. Vastaantuleville toivotettiin (konnitsiva) tervehdys tai siltä se kuulosti. Elukoista varoiteltiin useaan otteeseen ja annettiin erikseen ohjeet kuinka toimia mikäli vastaan tulee villisikoja. Kuulemma ovat erittäin vaarallasia ja hyökkäävät päälle. Eräs vastaantuleva kertoi nähneensä kahdeksaan pään lauman, mutta meidän epäonneksemme ei tullut yhtäkään vastaan. Pidettiin varmaan niin kovaa meteliä keskustellessamme Japanin keisariperheestä, japanilaisista nimistä, arkkitehtuurista ja Suomen hallituksesta.

Ylemmäskavutessa ilma viileni jonkin verran ja huipulla hien kuivatessa alkoi jo palella. En edes muista milloin viimeksi sormet olisivat olleet kohmeessa.

Eväänä meillä oli riisikakkuja. Siis kylmää riisiä joka on käärästy merilevään ja riisin sisällä saattaa olla esimerkiksi lohta. Maukasta ja helppoa pupellettavaa. Merilevä on herkullista! Huipulla maiseman kuvaaminen ei ollutkaan niin helppoa, koska kasvillisuus peitti suurimman osan kukkukalan lakea. Matkaa kertyi ajassa 3,5 tuntia. Ja kyllä tuntui jaloissa...

Ensimmäinen vesiputous.

Ensimmäinen nousu...

Hukassa?

Tiukka kapuaminen huipulle.

Aiko seuraa perässä.

Hekten taukoa nousujen välissä.

Selfie

Huipulla :)

Mount Rokko 931m

Lisää kuvateksti

Oltiin me korkealla.

Kansain alue

Lähdettiin kapuamaan alaspäin.

Lisää kuvateksti

Päivänvaloa riitti juuri sopivasti. 

Rokon alapuolella meitä odotti kaunis Ariman kyläalue, joka on kuuluisia monista kuumalähde kylpylöistään. Aiko vei meidät yhteen sitten nauttimaan patikan jälkeen. Japanilainen kylpylä on erilainen ja ilman samansukupuolen seuraa se ei ole juurikaan mukava. Kylpylässä nimittäin on naisten ja miesten osastot erikseen, siis allasosastotkin. Saavuimme kylpylään ja puimme ensimmäisessä pukuhuoneessa pyjamat. Näissä saimme liikkua vapaasti kylpylän alueella kuten kahvilassa ja lepotuolihuoneessa. Sitten matkasimme seuraavaan pukuhuoneeseen, jossa saimme saunapyjaman. Tässä pyjamassa saimme mennä kaikki kolme samaan saunaan (joka oli siis höyryhuone). Saunasta takaisin pukuhuoneeseen ja allasosastolle. Ernolle sanottiin sitten heipat saunan jälkeen.

Allasosastolla on suihkut, mutta ne on peilien edessä ja suihkussa istutaan jakkaralla. Sai ainakin jalat pestyä hyvin. Allasosastolla ollaan siis alasti ja olo oli varsin erikoinen tepastellessa siellä ilman rihman kiertämää altaasta toiseen. Pyyhepakettiin kuului pikkupyyhe, jota sitten paikalliset naiset käyttivät peitteenä etuosalle matkatessaan altaasta toiseen. Eihän se pikkupyyhe mitään peitä! Varsinkaan jos olemus on kokoa XXL paikallisiin verrattuna, joten päätin sitten että tässäpä suomineitoa puhtaimmillaan ja pyyhe jäi hyllyyn.

Kuumat lähteet olivat aika kuumia, siis kirjaimellisesti ja vaati hetken totuttelua, mutta ei voinut kiistää, etteikö sitten olisi rentouttanut mukavasti patikan jälkeen. Aikon täytyi lähteä varsin pian ja jäin kanssa sitten omineni allasalueella. Erilaisia lähteitä oli kuutisen kappaletta ja kaikilla oli oma terveyteen vaikuttava tarinansa. Esimerkiksi yksi kirkasvesinen lähde oli hyväksi iholle ja "kultainen lähde", joka oli kuin porkkanamehua antoi sisäistä lämpöä. Siellä oli ihan ohjekin, ettei siinä altaassa saanut olla kauaa, ettei tule liian lämmin. Höyryhuoneita oli kaksi ja yksi kylmäallas. Myös vanhanajan japanilainen kylpytynnyri löytyi.

Tunnelma oli rauhallinen ja juurikaan edes nuoretkaan tytöt eivät jutelleet paljoa keskenään. Maltoin lillua 45 minuuttia. Olo oli kyllä varsin selkärangaton päivän jälkeen.Viimeinen ja aurinkoisin päivä Japanissa oli elämys!

Nyt kohti Etelä-Koreaa!