Kuvaus on jälleen yleistys omin silmin havainnoimana, joten pikkumaiset älkööt loukkaantuko.
Saavuimme Busanin lentokentälle missä havaitsimme ensimmäisen kerran iloiset ja hymyileväiset ihmiset. Luulo oli väärä ja lentokentältä hostellille päästyämme totesimme, että Japanin aurinko ei lämmitä ihmismieltä täällä samalla lailla. Paikallinen palvelu heidän kielellään ilman hymyä. Mutta palvelua saa ja jos ei saa vedetään joko etusormet tai kädet ristiin. Poikkeuksiakin tietysti on esimerkiksi operaattorikaupassa, jonne menimme kun netti ei lähtenyt toimimaan saimme asian korjatuksi tunnissa, ilman sanoja. Hostellin palvelu oli ystävällistä ja huoneet varsin siistit. Korvatulpilla oli huomioitu kadulta kantautuvat äänet.
Täällä on sutjakat vanhat rouvat, joita tapaa liikkumassa lenkkimaastoissa keskenänsä. Vanhemmat herrat sitten notkuvat omissa porukoissaan lähellä katukeittiöitä. Paikallisilla on pienet asunnot ja ruoka syödään matalalta pöydältä tatamilla istuen. Ihmisillä on paksu tukka ja yleisilme verraten hoikkaan Hong Kongiin ja Japaniin yleisilme on varsin pötikkä. Ruokavalio kertoo sen kyllä. Etelä-Koreaa onkin kuvattu matkivaksi maaksi ja täällä on paljon viitteitä Euroopan leipomoista aina Amerikkalaiseen burgeriin ja pizzaan, jotka ovat erittäin suosittuja. Täällä saa lusikalla syötävää pizzaa ja tötteröpizzaa. Paljon myydään donitseja ja upporasvassa paistettuja leivoksia. Hedelmistä paikalliset syövät tsatsumia, persimoneja ja viinirypäleitä. Tsatsumia ja persimoneja myydään lava-autoittain toreilla ja maku on aika herkullinen.
Paikallisella torilla myydän kaikki merenherkut raakoina ja ne voi sitten viedä ravintolaan, jossa annos valmistetaan haluamallasi tavalla. Katukeittiöitä on aivan tolkuttomasti ja kyllä niissä väki istuukin illasta varsinkin. Positiivista maailman eniten kahvia kuluttavalle kansalle on, että kahviloita on joka kadun kulmassa ja jokaseisssa palvelua antavassa liikkeessä.
Toreja on monia ja niistä löytyy loisto valikoima (uskoakseni) piraattia ja muuta tusina tavaraa. Pelihalleja ja punaisenlyhdyn katuja on paljon. Neonvalot välkkyvät täälläkin ja yöaika tulee myöhemmin kuin Japanissa mutta aiemmin kuin Hong Kongissa. Kadut eivät ole yhtä siistejä kuin Japanin Kyotossa ja en arvaisi täällä steppailla omineni. En ole enää suuri ja vaalea, hahaa. Meitä katsotaan täällä varsin pitkään ja muutama vanhempi herra on jututtanut kun ollaan keskenämme molotettu suomeksi. Totesivat Ernon varsin komeaksi yksilöksi. Turvallisuus on täällä aivan oma asiansas. Meidän hostellin ikkunan yläreunaan oli kiinnitetty paksu metallikoukku ja ikkunalaudalla on naru valmiina, jos tulee pikapoistuminen. Myös taskulamppuja oli jokaisessa kulmauksessa ja tsunamisuojat hyvin merkitty kaduilla.
Luonnosta sen verran, että vuoria on, paaaljon paaljon. Etelä-Korea on erittäin vihreä ja koostuu paljolti junan ikkunasta havaitsemistani lehtipuista. Isot pellot ja viinrypäleviljelmät siivittävät maisemaa. Ilma on jo viileämpi ja huppariostoksillehan se meni. Päivällä + 20 astetta, mutta illalla tipahtaa kympin tuntumaan. Ilma on raikas ja kosteudesta ei tietoakaan. Hyvin suomalaistyylinen kirpakka keli.
Nyt matkaamme Seouliin, Etelä-Korean pääkaupunkiin ja sielunmaisemaan tapaamaan naapuriamme. Umpituristina aion myös mennä ja nähdä Gangnam stylen ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti