Yksinäiset vuoret

Yksinäiset vuoret eli peruspatikointia saarella. Erpalla on koulun kanssa hommia sen verran, että parempi kavuta vuorille karkuun. Nauroinkin, että mitä sitä muija muuta tekisi kuin karkaisi päiväksi patikoimaan. Tänään sää oli varsin kohtuullinen 28 lämmintä ja aurinko kurkki vain vähän pilviverhon takaa. Kosteutta oli jonkun verran, mutta paikallisilta oppima tapa kantaa rättiä mukana helpotti pahinta hien valumista pitkin lärvätsaloa. 

Eilisen päivän (myös pakopäivä) tuhlasin kaupungilla. Eksyin Espritin tehtaanmyymälään ja sovitettuani jokusta paitaa ja housuja (jenkkimerkin omaavilla on hyvä valikoima meikäläsen pakaralle sopivia housuja!) päädyin kuitenkin kaupasta ulos tyhjinkäsin. Tuhlataan sitten veronpalautusrahat ;D Mutta kulutin myös hetkisen kaupungilla metsästäen lenkkareita. Vanhat Asics Nimbukseni ovat kuluneet kantapäästä puhki ja aiheuttavat ikävää hiertymistä kantapäihin. Lisäksi mokomat haisee ja ovat reikäset. Joten, kyllä aika uusille tossuille. Kattelin aikani netistä minkälaista jalkinetta sopisi laittaa, jos olisin saanut valita olisin ostanut samanlaiset, mutta mallit muuttuu. Nyt löysin kaamean neonkeltaiset yhdestä kaupasta, mutta kun mokomat istui kuin aamutossut jalkaan. Merkki ja malli oli sama, vain päivitetty versio. Metsästin haukan lailla vielä muutamasta kaupasta ja eräästä liikkeestä (joka sijaitsi sneaker-kadulla) löytyi sama tossu halvemmalla ja monissa väreissä. Tarttui sitten mukaan mustat pinkeillä tehosteilla. 

Näissä tohveleissa aloitin sitten patikoinnin. Vahinko, että valitsin lauantain, koska saari on tupaten täynnä turisteja, jotka eivät ymmärrä että viisi ihmistä ei voi kävellä vieritysten jos joku nopeampi suomalainen haluaa mennä ohi!! Kiukku laantui onneksi kun pääsin varsinaiselle nousu osuudelle (tosin väkimääräkin väheni). 

Alkumatkasta poikkesin polulle kuvamaan. Taustalla näkyvä kylä on kotikyläni.

Lauantain kunniaksi ne joilla on enempi rahaa kuin minulla vuokraavat jahdin ja parkkeeraavat ne poukamiin. Tässäkin lahdessa oli kuusi jahtia, kera musiikin, kailotuksen ja muun ilonpidon.

Kivistä rinnettä.

Muutama rahtialus. Ensimmäisen kiipeämisen jälkeen.

Reitti siis kulkee läpi saaren. Aloitin omalta kylältä, josta taapersin turistimassojen läpi toiseen suureen kylään. Sok Kwu Waniin ja sieltä reitti ylös. Ensimmäinen nousu alkoi rappusilla läpi hautausmaan. Bambut verhostivat kivasti polkua ja muutama (kielestä päätellen) britti turisti tuli vastaan.

Ylhäältä kuvattu Sok Kwu Wanin kalastajakylä.

Pelottavin näkemäni seinämaalaus.

Opettelin käyttämään ajastinta. 

Tuleva reitti ylös.

Tällä tien osuudella ei tullut vastaan kuin muutama patikkaryhmä. Ilma oli mukavan lämmin ja tuulikaan ei päässyt kuivattamaan.

Kukkuu.

Tie huipulla. Seurana mustat leijat, paikalliset kotkat.

"Lenkkarit kattoon, tää päivä on mulle. Omille jutuilleni, super ajatuksille. Repussa vettä vaan ja auringon laskuun on vain vähän enää aikaa."

Lähdin ylhäältä laskeutumaan piiitkät portaat alas kylään. Ensimmäisen neljänneksen jälkeen kyllästyin ja pistin mandariiniksi. Sain hetken rauhassa syljeksiä siemeniä mäkeä alas ja sitten homma jatkuikin sulavammin. Lopputaival oli varsin tasainen ja kylässä huilasin hetken ennen kotimatkaa. Kotimatkalla Erppakin tuli vastaan ja pulahdimme mereen.

Alaspäin tullessa saavuin kalastajakylään.

Pitkät hiekat tarjosivat evästä muutamalle haikaralle ja minullekin simpukoita.

Kalastusta.