Tältä reissulta ei sitten olekaan kuvia paitsi perhealbumiin. Kyseessä nimittäin on Hong Kongin avaruusmuseo, johon ei kannata mennä tutustumatta netissä ensin. Laiskuuttani katsoin sadepäiväksi tekemistä ja löysin sitten kyseisen museon, joka sijaitsi taidemuseon vieressä ja aikalailla keskustassa. Heidän omat verkkosivut mainostivat kävijämäärät kellonajan tarkkuudella sekä pyörivät elokuvat, joita oli kolme. Miksi ei kello soinut jos sivustollakin kerrottiin hinnaksi euro ja opiskelijalta 50 centtiä.
Museo näyttää ulkoapäin varsin vakuuttavalta isolla golfpallo katollaan. Odotukset olivat vähintään Heureka luokkaa. Elokuva esityksiin tarvittiin erikseen lippu, joka olisi ollut budjetin kaatava 2,5 euroa. Muutama tunti ennen kuvaa, joten aikaa jäisi hyvin kiertää muu näyttely. Mutta eipä huolta. Kerran päivässä menee kuva englanniksi, jokaisesta kolmesta esityksestä. Joten kelloon katsomatta, se siitä. Päätettiin mennä ihan vaan museoimaan sitten.
Rahalle arvoisensa vastine. Olimme tulleet, kyllä Space museoon, ensimmäiseen näyttelyyn. Näyttely tuntui olevan enemmän lapsille jo ihan annetun tiedon perusteella mitä annettiin seinillä olevista julisteista. Tosin kuka tahansa muksu olisi kyllästynyt, koska varsinaisesti kivoja/toimivia juttuja oli vain muutama. Nekin koostuivat raketin laukausemisesta ja varjoliito stimulaatiosta. Erno kokeili varjoliito laitetta, mutta murskautui toistamiseen joko jokeen tai kallion seinään. Kuulemma ohjaus "ei totellut". Itse sitten kokeilin kuukävelyä. Eli puettiin valjaisiin ja pääsin niissä sitten kävelemään kaksimetriä pitkää rataa. En uskaltanut hyppiä, jottei härveli hajoaisi, vaikka sisällyin painorajaan ongelmitta. Mukavasti hiersi nivusista. Tästä huvista sitten se ainoa kuva sinne perhealbumiin.
Kuulimme kerran eräältä henkilöltä, että täkäläisten yleistieto on varsin heikkoa. Osa ei esimerkkiksi (ja tämähän ei päde kaikkiin!!) tiedä kuka oli Mao tai ja luulevat, että äidinmaidon korvike on rintamaitoa terveellisempää. Tämä sama tuntui huokuvan myös avaruusmuseossa, jossa asiat ilmoitettiin olemassaolevina, ei lainkaan perusteltuina ja suppeasti. Olen myös seurannut metrossa täkäläisiä mainoksia ja varsin erilaista informaatiota antoi mainos tutista ja tuttipullosta. Mainoksessa nainen repii hiuksiaan muksujen huutaessa, mutta keksiikin sitten (voi kumpa Joe Frost näkisi tämän) lykätä lasten suihin tutin ja tuttipullon ja simsalabim! kaikki olivat iloisia. Kyseissä mainoksessa vieläpä mukulat olivat jo vanhmepia, paljon vanhmepia kuin itse silloin luovuttaessani tuttini Joulupukille. Muita mainoksia ovat olleet verensokerimittarit (olkoonkin, että mainostetaan Suomessa verenpainemittareita) ja sitten verenpainelääkkeitä, Valsartaania.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti