Räkätauti

No, niin nyt siis tuli talvi. Ilmat alkoivat viiletä ja kostetus väistyä. Länpötila saattaa olla silti päivisin 30 paikkeilla, mutta iltaisin jo alkaa kaipaamaan pitkähihaista kun lämpötila romahtaa 24. Siis Suomen normaaliin kesäpäivä lukemaan ja normaalia lämpöisemmän asunnon lukemaan. Olen jo tottunut (huomatkaa ylpeä puna poskilla).

Kylällä tuli eräänä iltana vastaan käärme tai oikeastaan kaksi. Mokoma (aika söpö) tukkia mollotti ison kylätien. Lähelle mentäessä nosti päänsä ässäksi ja jännitti koko ruotonsa. Ei tehnytkään mieli silittää. Muutaman peruskyläläisen marssiessa ohi alkoi käärmekin liikkua. Kuvaa ei saatu kauhusta jännittynyt matkaseurani ei kyennyt hievahtamaan. Katuvalon valossa näimme, että suomupeitto oli kauniin vihreä. Ensi kohtaaminen siis bambukäärmeen kanssa. Sen myrkyllisen. Mutta paikallinen sitten kertoa lohdutti, ettei kukaan ole kymmeneen vuoteen kuollut sen puremaan. Laiha lohtu.

No, kylätietä eteenpäin ja seuraavassa alamäessä kantoi mies tikunnokassa seuraavaa. Se, että kaveripiiriini kuuluvat ampuvat kyynsä niin tämä mies laittoi sen kauniisti kaislan varteen. Punainen häntä ja vihreät suomut kertoivat tämänkin lajitoveriksi. Seuraava informaatio tulva sitten ei enää antanutkaan sitä laihaakaan lohtua vaan kertoi sitten, että nämä yksilöt purressaan aiheuttavat lihasen kuolion puremakohtaan. Ja tulee vihreiden käärmeiden lisäksi varoa musta-valkoisia, pahoja nekin sitten.

Kylmät ilmat saavat ne liikkeelle saalistamaan talven varalle. Talvi kuulemma alkaa tässä kuussa, jolloin käärmeet sitten käpertyvät talviunille. Hihii, aika hauskaa!

Talveen ja syksyynkin kuuluu usein räkätauti ja ensimmäisenä sen meillä sai Erno. Kurkkukivulla alkanut pään täyttyminen räällä on nyt kestänyt pari päivää ja itse nappasin sen eilen illalla. Lääkkeenä on saaren valikoima. Kurkkukipuun erikseen tarkoitettu teetä. Siinä taitaa olla pippuria kun niin polttaa kurkussa, ihme kyllä hieman helpottaakin. Menthol- puikko jota sitten vuorotellen vetelemme nenään, jotta se aukeaa. Sekä Sterpsilsejä ja kotoa kannettua tuttua ja niin turvallista buranaa. Tärkein ollut kuitenkin nenäliina ja lepo. Ernolla nyt helpottamaan ja minulla pahinpäiväkin alkaa olla takana.