Mielenosoitus

Kuten kotimainen iltasanomatkin on kertonut täällä on mielenosoitus. Sitä jatkuu yhteensä viikon ja taitaa nyt loppua joko keskiviikkona tai torstaina. Aiheena siis on, kun 1997 luovutti Britannia Hong Kongin Kiinalle, tuli Hong Kongin saada tässä tehdyssä sopimuksessa suurin mahdollinen autonomia. No ei sitten saanut. Kyllä Hong Kongissa on omia lakeja ja puhutaankin, että Hong Kong jakaa Kiinan kanssa vain maanpuolustus asiat sekä diplomaattisen hallinnon. Hong Kongin ylin valtion päämies on hallintojohtaja. Aiemmin hallintojohtaja on valittu vaalein siten, että Kiina on nimittänyt ehdokkaat, joista Hong Kongilaiset ovat saaneet äänestää. Nyt 2017 oli luvattu, että Hong Kongilaiset saisivat itse valita ehdokkaansa, mutta sopimus peruttiin.

Wan Chaista pääkadulta.

Alkavaa väenpaljoutta. Suurinosa on varustautunut suojalasein ja kelmulla kaasuja vastaan. Myös sateenvarjot on mukana, niistä on näppärä tehdä roomalainen kilpikonna muodostelma.

Protesti on kuitenkin siistiä. Ihmiset tukkivat kadut ja ns. hengaavat kaduilla. Valtaosa ihmisistä koostuu opiskelijoista ja osa kouluista onkin suljettu. Kyynelkaasua on jouduttu käyttämään väkijoukkojen hajottamiseen varsinkin sunnuntai- maanantai yönä, jotta bussiliikenne saataisiin köyntiin. Pääsimme itsekin todistamaan protestia Causaway Baylla, kuuluisalla shoppailualueella. Aiemmin yömyöhään auki olleet liikkeet oli nyt suljettu. Ihmiset olivat tukkineet päätiet ja tukkineet metrotunnelin suuaukot porteilla, joissa kuitenkin luki ystävällisesti kiertotie asemalle. Iskulauseena portteihin oli kiinnitetty, että emme ole vihollisia. Yhtäkään poliisia emme nähneet. Väkijoukosta ei kuulunut yhteishuutoja tai ylimääräistä mölinää.

Keltainen "roosa" nauha on symbolina mielenosoitukselle ja niitä on kiinnitettyinä sillankaiteisiin ja jopa saarella ilmoitustauluun.

Nyt enempi väkeä kuuluisalla kauppakadulla Causaway Baylla.

Paljon mielensäosoittajia.

Viisumin perässä ja muita asioita

Eilen juostiin viisumin perässä. Ensinnäkin netissä Kiinan virallisilla sivuilla oli kaksi vuotta vanha viisumihakemus ja esitäytetty ei sitten kelvannut vaan viisumitoimistossa uusipaperi. Löydettiin pienen etsinnän jälkeen toimistolle, jossa sitten jätettiin vesipullot pihalle ja marssittiin sisään. Ensin paperit tuli täyttää ennen vuoronumeron saamista tiskille ja niitä sitten täyteltiin mitä osattiin ja tarkistutettiin vuoronumeron antavalla hemmolla. Vuoronumero oli työntakana ja kun lopulta sen edes saimme oli virasto jo mennyt virallisesti kiinni. Yliajalla ottivat kuitenkin sisään. Tiskillä sitten nuorityttönen puhui hiljaa ja ei antanut viisumihakemusta mennä läpi. Meillä ei ollut kunnollista matkasuunnitelmaa, jonka olisi tullut sisältää mm. matkustuskuitit ostetusta menolipusta ja kuitti majoitusvarauksesta. Emme olleet edes miettineet päivää, jolloin oltaisiin menty saatikka minne päin Kiinaa. Joten viisumihakemuksien kanssa kotiin ja suunnittelemaan sitten perinpohajista jäljitettävää reissua. Hankalaksi tehty.

Vuokraemäntä on innostunut shoppailemaan meille huonekaluja. Tänään pitäisi saapua tv-taso ja mahdollisesti tulevaisuudessa sohva, tv ja isompi sänky. Verhotangot lojuvat vielä nurkassa odottamassa työkaluja, se ei taida kuulua perusvarustukseen paikallisilla.

Kävimme (asiasta toiseen) eilen elokuvissa täällä. Päädyimme jälleen, varateivätriitä, kauppakeskukseen nimeltä Elements. Kyseinen pytinki on rakennettu osiin, joissa jokaisessa on eri elementin teema: puu, vesi, metalli jne. Kauppakeskus oli niin hieno, että muuan turistit ottivat kuvia itsestään vessojen aulassa. Pokkani ei sitten ihan pitänyt ja sitten nauratti jo heitä itseäänkin. Mutta tosiaan elokuvissa käynti maksoi saman verran kuin Suomessa, tosin Ernon opiskelija alennus laski hintaa tuntuvasti. Sali oli lähes tyhjä ja elokuvana oli Maze Runner. Elokuva oli hyvän samaan tapaan toteutettu kuin nälkäpeli ja ennalta arvattava. Akustiikka oli loistava ja tuolissa oli värinät. En kiljunut! Sali oli viileä ja ensikerralla täytyy ottaa pitkähihanen. Mainittakoon, että tuolit kaartuivat taaksepäin kun niihin nojasi ja jalkatila oli riittävä. Tekstitys kantooniksi, mutta varsin helppoa englantia oli seurata.

Tännekin on tullut syksy tai ainakin kasvillisuus on muuttunut. Vihreää on vielä, mutta keittiön ikkunasta näkyneet kauniit kellokukat ovat kuihtuneet. Lämmintä kyllä edelleen piisaa ja lämpöjakson jälkeen alkavat nyt pyhäpäivien sateet.

Aberdeen jatkoa

Iltatanssia paikallisten rouvien tapaan.

Helmitalo.

Jono kotikeittiöön. Mies pilkkoi raskaalla veitsellä lihat, rouva keitti nuudelit ja liemen ja polvenkorkuinen pikku-ukko rahasti. 

Aberdiinin valoja yöllä. 

Vielä annos faktaa Aberdiinista. Kyseessä on vanha satamakaupunki, joka jakautuu kahteen alueeseen niin, että on varsinainen Aberdeenin kaupungin puoli, välissä joki (meri molemmissa päissä) ja joen toisella puolen saari. Tässä joessa sijaitsee sitten ne todella monta kalastaja-alusta, jahdit ja ravintolalaiva Jumbo. 

Aberdeen

Yung Shue Wanin kalastajakylän pavilijonki.

Lähdimme siis matkaan saarelta ottaen lautan Aberdeeniin, joka maantieteellisesti sijaitsee Hong Kong saaren rannikonpuolelle. Lauttamatka kesti semmosen puolentuntia tuntuvalta ajalta.

Pak Kok Shuen saaren eräs isoimmista kylistä, jonka kautta lautta ajoi. Kuvassa taasen kalastaja.

Miksi siis Aberdeen. Olen pitkään miettinyt, että haluaisin käydä kaikilla metropysäkeillä, joita radan varsilla on. Niitä tosin on yli 80...  Mutta Aberdeen ei sijaitse metron varrella ja ajattelin kuvista katsottuani, että lähdetään käymään. Ennakko asetelma seuraava: kalastajakylä, jossa suuri ostoskeskuksen tyylinen alue nimeltä Jumbo. Se niistä ennakko asetteluista. Jumbo oli kelluva ravintola, jonne sitten haettiin omilla veneillä. Kalastajat eivät pitäneet toria vaan möivät sitten yöaikaan suoraan veneistä annoksia ja kalastivat suoraan ravintoloihin. Joten ennakkoasetelma siis pyöreä nolla. Mutta mitä sitten löysimme...

Löysimme keskipäivän paahteessa tapahtuman, jossa esitettiin perinteistä lohikäärme leijona tanssia. Keskiviikkona on Kiinan kansallispäivä ja siitä syystä liehuivat Kiinan liput. Kyseessä on siis perinteinen kiinalainen tanssi esitys, jota on tapana esittää kiinalaisena uutenavuotena sekä muina juhlapyhinä. Tanssissa on leijonan osassa kaksi henkilöä toinen pää ja toinen jalat kun taas lohikäärme vaatii enemmän sakkia. Tanssi ei ole vaan heilumista puvuissa vaan varsin taidokasta akropatiaa ja yhtäaikaista suorittamista. Wikipedian mukaan osa perinteisistä tanssijoista kuuluu lisäksi Kung Fu seuroihin.

Yksi asu leijonasta. Ja kyllä, sääliksi kävi siinä helteessä tuossapuvussa käyskenteleviä paikallisia.

Mitä muuta sitten näimme, pilvenpiirtäjiä.

Aberedeenista lähti rantatie kohti merta, jota pitkin jatkoimme taivastelua. Tässä muutamia hintaan 15 euroa, matkaavia turisti veneitä. Myös kyseisellä paatilla olisi päässyt Jumboon syömään.

Satamassa häkkilintu.

No niin, miten sitä taas eksyttiin? Rantatie päättyi ja päädyimme ylittämään joen työmaa-alueen läpi, joka toi paikalliselle telakalle.

Ei se tavanomainen reittivalinta. Tarpeeksi kun sitä stepattiin päädyimme luksusjahtien täyttämälle poukamalle. 

Tästä olisi lautta lähtenyt Jumboon, mutta emme raaskineet. Ei mitenkään älytöntä hintaa, mutta piheys iskee ajoittain pohjoismaalaisiin.

No todettiin, että tiet eivät jatku minneen ja turisteille tutut pinkit opasteet olivat tipotiessään ja karttakaan ei näyttänyt pidemmälle. Jouduin nöyrtymään älypuhelimen edessä ja hetken sitä selattuaan Erno löysi a) bussin jolla päästäisiin motista pois ja b) luonnonpuiston.

Päädyimme siis iltapäiväpatikalle. Tosin tie oli betonia ja 4 metriä leveä ja lenkin pituus vajaa 2 kilometriä (valon sallimissa rajoissa). Tästä strattaisi sitten toinen ympyrä, joka olisi 14 km pitkä, joten sinne seuraavaksi paremmalla aikaa päivästä.

Luonnonpuistossa oli kaksi patoa.

Ja pitihän sinne padonpohjalle päästä kuvaamaan.

Kyseinen reitti, joka käveltiin oli nimeltään Fitneestrail. Mienasi siis, että aina välillä reitin varrella oli jumppa pisteitä. Niissä saattoi olla vain paalu, jonka yli voi hypellä tai monta paalua, jotka oli vallanneet kulkukoirat.

Yhdet portaat. Nämä onneksi alaspäin. 

Pisaroita.

Pimiän aikaan Aberdiinissa taas. Kävimme syömässä Thai-ravintolassa (kyllä tuhannen hikisinä). Olimme kuulleet, että joskus on tapana sijoittaa valkonahkainen ikkunan viereen houkuttelemaan lisää asiakkaita. Meidät laitettiin istumaan yksin ikkunan viereen, mutta pelkäänpä että vain sen takia koska haisimme kuin kaksi viemäriä.

Koti-ikävän helpotusta ja pussikaljat

Eilen vietin totaalisen löhöpäivän Ernon ollessa koulussa. Nousin vakiokävelyn verran ylös, mutta muuten luukutin Grayn anatomiaa koko päivän. Taitaa olla pikkuisen firmaa ikävä, kun sairaalasarjaa täytyy alkaa katsomaan. Illasta sain luuni ylös ja hipsin repullisella kaljaa ja siideriä lauttarantaan. Kävin välissä baarissa, koska tarvitsin hyvän pöydän ja kirjoitin kotimaan kirjeenvaihtajalle kevyen romaanin. Helpotti sitten se löhöpäivän tuottama syyllisyyskin. Erno saapui iltalautalla ja päädyimme aallonmurtajalle eväinemme puhumaan henkevät.

Tänään on se päivä! Tänään saamme vatsat täyteen a) lihaa b) kastiketta ja c) perunaa. Vastaus kysymkykseen, ei emme tee itse ruokaa tänään tai mene mäkkäriin tai subwaylle vaan Ikeaan!! Kävimme siis jo alkureissusta hakemassa pyykkitelineen pienemmästä Ikeasta, mutta tänään suuntaamme suurempaan. Vuokraemännän toiveena olisi verhotanko laitettavaksi makuuhuoneeseen, joten mittojen kanssa sitten vaan ostoksille. Aion kyllä hankkia myös ikkunanpesuun lastan. Voi pojat, että on suuret suunnitelmat ja pienestä onnellinen. Tosiaan Suomessa ollessani kävin ainakin kahdesti kuussa Ikeasssa, jos en muuta niin kahvilla ja näyteikkunaostoksilla.

Raportti sitten visiitistä. Eli kyllä lihapullia. Vaihtoehtoina perunoille vain oli keitetty (uivat perunat) tai spagetti. Ei perunamuusia! Itkuhan meinasi tulla. Kahviakin sai vain yhden kupin, kun Suomessa ikea tarjoaa toisen. Voi meitä...  Sisustus fiilis puhkesi siellä kyllä jälleen, mutta en taida tähän huusholleniin nyt satsata edes mattoa. Aika sama tavara kattaa tämän maan ikean kuin Suomessakin, ainoaa poikkeusta tekee astiasto, täällä on saatavilla posliinisia pikkulusikoita. Kotimaan kirjeenvaihtaja! tulet saamaan niitä sitten =) Ja ikkunanpesulastaa ei löytynyt, mutta saatiin verhotangot ja leikkuulauta.

Leikkuulaudalle löytyikin käyttöä heti illalla. Meidän kotimatkan varrella kasvaa puussa iso hedelmä. Se on roikkunut siellä kuukauden päivät ja ei ole tullut alas. Ainoa, että se roikkuu suoraan kävelyreitin päällä ja on kohta jotain poloista pollassa. Nyt meillä oli 230cm verhotanko niin saantiin se alas. Ja voila paljastui pomeloksi! (googlettelin) maistuikin hyvältä.

Eilisestä paneelista

Pääsin eilen osallistumaan paneeliin, jossa aiheena oli työnhaku. Valitettavasti paneeli keskittyi vahvasti bisnesmaailmaan, mutta oli sielä ihan mihin tahansa työhaastatteluun ja CV.hen liittyviä pointteja. Hong Kongissa on tapana jaella käyntikortteja kun tavataan uusi ihminen. Tämä piirre kertoo varmasti myö siitä, että Hong Kong on bisneskaupunki isolla Bertalla. Siitä huolimatta ihmittelen, että harvoissa näkemistäni käyntikorteista puuttuu kuva. Jos tosiaan haluaa itsestään antaa kortin ja väläyttää päälle hyvän vaikutelman itsestään, muistuuko se pelkästä nimestä käyntikortissa? No, itse pidän kuvista... Käyntikortti herättikin yleisössä kysymyksen, koska juuri käyntikortin kautta otetaan jatkossa usein yhteyttä työtähaettaessa. Kysyi sitten eräs, että mitenkä työnantaja kokee sähköpostiviestissä lukevan: tapasimme siellä ja siellä ja sain kortin ja yhteystiedot. Panelisti vastasi aika hauskasti, että jos kerta olet saanut yhteystiedot niin joutaa kyllä soittamaankin. Antanee ilmeisesti reippaamman kuvan.

Eräs panelisti painotti tuomalla esille hakemuksessa omia vahvuuksia. Omista vahvuuksista hän mainitsi kielitaidon, jos puhut suomea niin onhan se suuri etu. Tai mitä muita suomalaisomaamista on. En usko, että hän haki hiihtämistä tai kalanperkuuta, mutta kaipa niitä olisi jos miettisi hetken.

Kovasti kaikki panelistit painottivat sitä, että tulevan työntekijän tulee tietää mitä haluaa. Tulee ensinnäkin tuntea itsensä, tietää mitä osaa. Tunnistaa ne mitä ei osaa ja korostaa, että kykenee oppimaan ja haluaa oppia. Kolmanneksi mihin tällä kaikella pyrkii. Kunnianhimo ja oma visio siitä mitä tulee haluamaan auttavat paljon työnantajaa tarjoamaan mahdollisuuksia.

Paneeli jätti paljon mietittävää lomalaiselle...

''Ei ole ihme lentää ilmassa tai kävellä vetten päällä vaan kävellä maan päällä''

Tsim Tsha Suista löytyi tähtien katu, jossa sitten oli paikallisten elokuvasankaraiden käden jäljet kuin Hollywoodissa ikään. Meille tuttuja olivat tottakai Jackie Chan ja Brice Lee, josta komeili itseasiassa taidokas patsas myös.

Erppa ja Jackie.

Kamera kunnossa

Nyt on iloisia asioita. Eli meidän kamera on kunnossa. Jätettyämme sen Nikonin hyvään huoltoon toimii taas. Hintakaan ei ollut kuin puolet pelotellusta ja nyt pääsemme taaseen kuvaamaan kunnolla. Ei tuo kamerapuhelin kuvaus ole ainakaan oma juttu lainkaan. Mutta tässä vielä kuvasatoa OnePlus.

Vietimme siis päivää Tsim Sha Tsuissa, joka tunnetaan myös vahvasta intialaiskorttelistaan. Tässä kyseissä osassa Hong Kongia sijaitsi myös teatteri ja mainoksena naamarit Shakespearin näytelmään.

Tsim Sha Tsuista löytyi myös Kowloonin puisto. Yhtään mandariinisorsaa en ole vielä nähnyt, mutta flamingoja puistossa asusti.

Tuossa puussa kasvoi joitakin hedelmiä.

Erppa. Hienosti reunustavat pilvenpiirtäjät puistoa.

Ei puisto ilman mäkkäriä.

Suihkulähteitä.

Illalla menimme sitten vielä ihailmaan lauttarannan teidemuseon pihalle tuotuja valoteoksia. 

Aamupäivällä olimme istumassa samassa kohdassa kun paikalliset koululaiset tulivat haastattelemaan meitä. Tekivät koulutehtävää, joka kuulosti kyllä turisti-infon parannukselta, koska monet kysymykset kuuluivat: voisiko hallitus järjestää informaatiota nettiin paremmin ja mitä parnnuksia haluaisit kauppakeskuksiin. Ei ihan sopivaa 13- vuotiaiden suuhun. 

Erään hienomman hotellin pihasta. Aulakauppana oli Tiffany Co. Kun kerroin, että Tsim Sha Tsuissa on paljon intilaisia niin katukauppakin käy. Meille tarjotaan joka välissä kelloa tai käsilaukkua. Ilmeisesti haiseva reppuni on out-off-fahsion. Erno yritti pitkään selittää, ettei tarvitse rannekelloa kun katsoo ajan aina puhelimesta, mutta sitkeä myyjä ei antanut periksi vaan seurasi meitä hyvän tovin. Kyllästyttyään Erno sitten kysäisi, että paljonko tienaat viikossa. No englannin ymmärtäminen on aina kuulijassa ;) joten mies kuula How much for weed? Ja olisi kyllä sitten meille annokset järjestänyt...

"Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."

Kuvaajana on toiminut Erno kamerapuhelimellaan sekä Ada.

Perjantaina hummerin jälkeinen hillarointi reissu. Kuvassa jokivarsi jonka myötäisesti ajelimme.

Kuten kuvasta näkyy, päivä oli harmahtava, Mutta tästä huolimatta erittäin lämmin. Ilma oli täysin tyyni.

Kaksi numeroa liian pieni fillari.

Tusnsin aivan varmasti pienen tuulen.

Määränpäänä Tai Po ja aallonmurtaja/silta.

Sillan auringon laskun puoli.

Sillan pimeämpi puoli.

Sunnuntain patikointia

Lauantaina teimme oman baarikierroksen Ernon kanssa saarella. Saimme käytyä neljässä ja enempään ei heikko kisakunto oli kantanut. Täällä on monia brittipubeja ja paikalliset juovat sitten keskenänsä omiaan ulkona. Täällä ei tunneta mittoja, joten drinkit ovat varsin napakoita ja ainakin viinan suhteen hintansa väärtejä. Somersbytä löytyy hanasta ja mittayksikkönä on pint.

Tästä illasta seuranneena tein patikoinnin sunnuntai aamuna sitten itekseni. Aloitin kävelemällä saaren toiseen isoon kylään. Ilma oli viileä ja aurinko pilven takana, joten sää suosi. Tämän oli huomannut myös pirun moni turisti. Tiet olivat kylään astikka tukossa ja paikallisten tapaan ei kuulu väistää kohdatessa. Joten alkumatka meni kiroillen.

Kylään päästyäni höräsin vettä ja aloitin sitten patikoinnin. Ajaksi oli mitattu noin kaksi tuntia. Reissu alkoi nousulla hautausmaan halki. Tie oli betonivaluinen ja mukava astella. Rappuset olivat jyrkemmissä kohdissa. Kertaalleen luulin menneeni harhaan, mutta ystävälliset raksamiehet viidakossa neuvoivat sitten jatkamaan vaan. Muutaman kerran huoletti, kun ei muita ihmisiä tullut vastaan. Noustuani korkeimmalla kohdalle vaihtuivat bambupuut pensaisiin ja kiven järkäleitä paljastui niiden välistä. Nousin vielä korkeimmalle kivelle ja istahdin sinne ihailemaan maisemaa joka ilmansuunnasta. Yhdestä paistoi meri, kahdesta suunnasta nousi uudet huiput ja neljännestä häämötti kotikylä. Aikani annoin tuulen tuivertaa tukassa, kun saapui samalla alueelle kaksi (ilmeisesti meksikolaista) naista ja mies. Kyselivät, että matkaanko yksin ja halusivat yhteiskuvaan. Matkaseuraa tarjosivat, mutta omani jatkui toiseen suuntaan. Laskeuduin alas pensain reunustamaa tietä, tällä tiellä tapasin muitakin patikoitsijoita. Saavuin alas rantaan. Merivesi paiskoi rantaan hirveän määrän roskia sellaisella voimalla, että simpukoitakaan ei ollut. Matka jatkuikin rannan halki ja kevyttä tietä baananiviljemien läpi aloituspaikkaan kylään. Kylässä sitten tankkasin omenan ja lapsin jo vähemmän kiroillen omalle kylälle. Nyt aurinko alkoi paistamaan pilven takaa, mutta onneksi iltapäivä aurinko ja ei kuumottanut niin pahasti.

Bonuksena kotimatkalla kotikulmalla oli baananikauppias ja en eläissäni ole syönyt yhtä makeaa, paksua, pientä ja veikeä rakenteista hedelmää.

Matkaa ajassa kertyi kolme ja puolituntia. Matkasta en kilometreistä tiedä, koska täällä matka puhutaan aina ajassa. Oli kyseessä liikkumistapa sitten helikopteri tai hiipiminen.

Kylällä kuultua

Eilen iltainen tietopaketti oli sen verran hurja, että meinasin pissata housuun jo kylällä ja yöllä sitten nippu painajaisia. Erno joutui toistamiseen rauhoittelemaan yöllä.

Tarina alkaa saaren kylältä, jossa etsiskelin illan viiletessä iltapalalle paprikaa Ernon kanssa. Siinä sitten molotimme tuttuun tapaan kovaa suomeksi ja eikös sitten joku vastaa äidinkielellä, että asutaankos sitä saarella. Toinen suomalainen.

Tämä yksilö on asunut jo hyvän tovin saarella ja saimme sitten uutta tietoa. Saarella asuu reipas valikoima myrkkykäärmeitä. On muutama koopra (semmosia ranteen paksusia), kyitä ja bambuissa kiipeilevä vihreä myrkkykäärme. Lisäksi sakkiin mahtuu vielä kuristajaboa. Näihin voi törmätä viidakon puolella ja sain sitten kuulla, että vakio lenkkini kulkee läpi, kuten paikalliset sitä kutsuvat, snakepath. Voi kun mukavaa. Kertoi vielä, että alkavat liikkua hämärän laskettua ja iltaisin, joten suositteli otsalamppua mukaan. Eikös juuri siihen aikaan me olla vedetty saarta ristiinrastiin kun on mukavan viileä, ilman valoa?! Osasi sitten vielä kertoa kun kysyttiin, että mitä tulisi tehdä jos sattuu purasemaan. Kuulemma saarella on terveysasema, auki silloin tällöin ja virka-aikana. Paloasemalla on ensivaste, mutta kuulemma eri käärmepuremat vaativat eri pakkaukset ja olisi siis hyvä tietää mikä iski ja välttämättä eivät kanna kaikkia mukana. Näin!

Sitten niitä muita, mikä taas sai tutinaa punttiin, ovat herhiläiset. Tekevät purressaan ikävää jälkeä ja ne tunnetaan (toisten ötököiden) lihansyöjinä. Niitä vilisee usein lehtivihreiden alla. Eli juuri siellä missä myrsky on katkonut puita ja valellut maan lehdillä. Eli siellä missä neiti Heini päätti viettää päivän samoillessa ilman puhelinta ilman kertomista kelleen missä luuhaa aamupäivän. Mietinkin, että harmi ettei ole lakastu pois...


Mitä sitten osasi kertoa ihmisistä. Saarella annetaan rakennusoikeutta vain saareen alkuperäisiin asukkaisiin lukeutuville pojille. Muuten asuntoja saa toki ostaa muutkin, mutteivät rakentaa. Tämä muinainen etuoikeus on jäänyt brittien vallanajoista, kun haluttiin pitää ihmiset tyytyväisinä. Osasi tämä kertoa myös, että saarella on paljon luokkajakoa ja eri ryhmiin kuuluvat ihmiset harvoin jutustelevat muiden kanssa. On kuulemma bisnes ihmiset, myyjät, siistijät, jopa kotiapulaisissa on parempia ja huonompia riippuen millaiset työolot heillä on. Kertoi, että vaikka saari elää turismista jotkut paikalliset voivat olla erittäin vihamielisä ja käskeä painumaan sinne mistä tuleekin. Hymyä ei irtoa kuin tietyistä kaupoista.


Satamassa näimme värikkäitä lippuja ja mietimmekin pitkään mitä niissä mahdetaan paikallisella kielellä mainostaa. Nyt saimme selvyyden siihenkin. Eli on tulossa paikallisen kalenterin juhlapyhä joka on ensimmäinen lokakuuta Kiinan itsenäisyyspäivä.

Kirje Kiralle

Hei Kippuraiseni!

Kirjoitan sinulle nyt koiran elämästä täältä toisesta maailmasta. Päädyimme silloin Suomessa ollessamme, ettemme ota sinua mukaan. Vaikka olimmekin kaikki lentokuljetuksesta, rokotuksesta ja karanteenista selvittäneet. Ratkaisevana syynä oli asunnon silloinen puuttuminen ja ilmasto. Kuvittelimme vielä Suomessa ollessamme, että koira kyllä tottuisi. Ainoa pelko oli, jos asunto on liian pieni ja ilmastointilaitetta ei ole, se ei olisi oikein. Olisi se myös tulosi mukaamme rajannut kovasti omaa liikkumistamme.

Nyt täällä olen nähnyt koiria ja ensimmäisestä päivästä alkaen olen ollut kiitollinen, että saat olla ensilumen huuruisessa Suomessa. Asunnossa, jossa olemme on huonelämpö 27 astetta ja uskon, että jo se olisi sinulle ollut liian kuuma. Kaakelilattiakaan ei varmasti ole mukava tassulle. Ulkoilmasta ei tarvitse varmaankaan erikseen mainita, mutta edes auringon lasku ei laske lämpötilaa alle 26 asteeseen.

Täällä on koiria. Aika paljon. Useimmat lajitovereistasi on ajeltu, paitsi päässä on tuuhea karva, mikä saa ne kaikki näyttämään pöllöiltä. Turkin ajelu on silti siunaus täällä. Enimmäkseen olemme tavanneet varmaankin villakoiria ja keskikokoisia otuksia. Vain muutama hovawart ja husky on tullut vastaan. Corgeja on jokunen ja kaikilla niillä on typistetyt hännät, samoin rotwailereilla. En ole yhtään typistämätöntä kyseisen lajin edustajaa tavannut. Shiboihin olemme täällä törmänneet muutaman kerran ja yhtä siliteltykin. Olemme kuitenkin noudattaneet kasvattajasi neuvoa välttämään muita koiria, ettei ikävä pääse iskemään.

Vapaus on täällä kovasana ja koirat saavat olla saarella irti. Toki niiden tulee olla tottelevia ja eipä tuo taida olla temppu tässä helteessä kun hyvä, että jaksavat hajuista kiinnostua. Tietyt rodut, kuten tappelijakoirat tulee olla kytkettynä ja kuonokopalla, on myös lajeja joita ei saa edes saarelle tuoda.

Kulkukoiria tapaa myös. Muutama niistä kulkee turkki takussa saarella. Ne eivät kuitenkaan kerjää. Viilentyäkseen ne viettävät aikaa tuulisessa lauttarannassa, varjossa maaten.

Kuumuus on kamalaa ja se saa koirat väsymään herkästi. Jotkut hullut ihmiset tuovat niitä keskipäivän auringossa jopa rannalle polttavalle hiekalle. Minusta tuntuu, että osa lajitovereistasi kärsii turvotuksesta. Varsinaisesti ei lihava, mutta maha on suuri, voisiko johtua proteiiniin puutteesta?

Vahtikoirien virkaa toimittaa valtaosa ja olen eräänkin kerran säikähtänyt niitä kun tulevat käden ulottuville haukkumaan. Osa taas on niin vetämätön, että nostaa maakuullaan vain päätä haukkuakseen. Koska koirilla on vapaa liikkuvuus jännittää ajoittain, että missä ne luulevat suojeltavan tontin menevän. En haluaisi olla täällä postelijooni...

Lenkkiaika on joko aamulla aikaisin tai illasta puolenyön maita. Jotkut tuovat koiransa mukana baariin ja kauppojen ovenpielissä nouhoaa jokunen. Kotiapulaiset lenkittävät koiria eniten ja joskus niitäkin tapaa päiväsaikaan. Koirille on kyllä hyvin järjestetty hiekkalaatikot ulostamista varten, mutta eikai se hätä aina juuri siinäkohdassa tule. Metsikköön voi olla vaikea viidakon takia päästä tarpeilleen ja joskus epäonnistumisia jää keskelle kulkuväylää.

Lautassa koirille on oma alueensa ja isoimmilla koirilla oletetaan olevan kuonokoppa. Pikkuiset (käsilaukkuun sopivat) saavat olla ilman.

Kaikenkaikkiaan vaikka sinua kaipaan kippuraiseni, olen iloinen, että olet siellä hyvässä tallessa. En osaa edes kuvitella sinua tänne. Muistan kuinka alkukesästä kun saapui aurinko ja 15 astetta lämmintä, kuinka kipit varjoon läähättämään. Ja en voisi sanoa, että täällä olevat koirat olisivat kovin iloisia. Toivottavasti sinne sataa paljon lunta, jotta pääset kaivamaan. Älä syö äiskän lankakeriä ja älä anna Lunan viedä herra possua!

Hummeriöverit ja fillarointia

Meille oli varattu pöytä niin hienosta ravintolasta, että Ernolle tuotiin ravintolan toimesta oma kauluspaita, koska olkapäät eivät saaneet näkyä. Kyseessä oli Adan löytämä alennuskoodi lounas buffettiin, jonka pääruokana tarjoiltiin mereneläviä.

Aikaa herkutella oli 2,5 tuntia ja ruokalajeja oli enemmän kuin laivan seisovassapöydässä. Herkkuina sitten ne hummerinsakset, taskuravut (tai joku vastaava), osterit ja etanat. Itse pidin varsin kovasti hummerista ja ravuista. Tosin olo oli kuin luolanaisella kun taistelin auki sakset, niin että keitinvesi pirskoili ympärisalia ja sormet olivat likaisena saksien muruista ja haisivat tyylikkäästi kalalle. Sushi pöydästä nautin myös kovasti ja tarjoiltu raakalohi oli (Ernon mielestä huonosti suolattu) erinomainen. Muita anteja oli hieman intialaista, hieman nuudeleita, hieman salaattia, hieman paistilihaa, juustoja ja leipiä. Jälkiruokapöytä oli aivan liian suuri ja aivan liian maukas. Olin postiviisesti yllättynyt, että täkäläiset marjat mansikka ja mustikka olivat makeita. Olen aina vannonut, että vain ja ainoa oikea marja on suomalainen, mutta eipä paha tämä :)



Tästä sitten pyörien lähdimme metrolla kohti fillarionti määränpäätä. Tuttuun tapaan vuokrasimme (tai Ada vuokrasi) liian pienet pyörät, jossa satula korkealla ja tanko alhaalla. Tunne on velmu kun sormia palelee kun loppuu ranteiden kohdalla verenkierto. Matka oli tasaista ja kulki joen myötä. Joki yhdityi lopulta mereen ja päämäärä oli aallonmurtaja puokamassa. Sää ei varsinaisesti suosinut. Oli raskas sumu ja kosteus 82% ja aurinkon paahteessa 35 lämmintä. Tie oli tasainen ja mäkiä taisi olla 2. Joki alkaa vuorilta ja laskee siis mereen. Varsinaisesti joki ei ole missään käytössä, koska sen varsilla ei ole mitään. Muutama purjelautailija nähtiin.

Matkan jatkuessa kävimme kahvilla. Kahvila sijaitsi kuulemma tiedepuistossa, jonne siis oli rakennettu Hermian tapaan paljon toimistotiloja, nämä siis tutkijoita varten. Oli kuoleman hiljaista. Ada tiesi kertoa, että monet rakennukset ovat tyhjillään, koska Hong Kong on enemmän kauppakaupunki kuin tiede.

Pysähdyimme eräälle laiturille hetkeksi. Siellä muutama henkilö oli kalassa ja muutama uimassa. Istahdin sitten kivilauturin reunalla ja arvatkaapa mitä näin :) Ensimmäisen meduusani. Tämä yksilö ui aivan laiturin viertä kevyesti pinnan tuntumassa. Mokoma oli noin kahden nyrkin kokoinen ja tosiaan läpikuultava.

Alkuviikon taifuunin tuhot näkyivät poukamassa, jossa puista pudonneet lehdet oli vielä lakaisematta. Muutoin ei suuria vahinkoja näkynyt. Ajoimme puiston poikki, jossa oli monia jumppatelineitä ja lapsille leikkialueita. Taidokkaasti oli pensasaitaan leikattu lohikäärmeen päitä.

Saavuimme viimeiseen kylään. Kylän ensimmäinen asuinalue muistutti teatterilavastetta ja poikkesi suuresti aiemmista. Kuvata emme ehtineet, koska aikataulu oli nyt tiukempi ja päämäärään tuli ehtiä ajoissa ennen fillariliikkeen sulkemista. Kylää siunasi myös lady buddha patsas, joka loisti valkoisenaan viidakosta. Patsas oli varsin uusi ja koko alue valmis tänä vuonna. Patsaan pituus on 70 metriä ja kokonaan valkoinen, vaikk valettu pronssiin. Patsas kantaa nimeä Goddess of Mercy. Seuraavalla reissulla aion mennä sen kyllä kuvaamaan.

Kun sitten päästiin määränpäähän aallonmurtajalle auringonlaskun aikaan saimme kokea uuden yllätyksen. Hiljaisuus. Edes saarella ei ole niin hiljaista, koska heinäsirkat soittavat niin lujaa, mutta täällä. Siellä oli niin hiljaista, että eräs mies oli tuonut toimistovehkeensä 5 puhelinta ja lehtiöt ja teki töitä siellä. Auringon lasku ei värjännyt taivasta sumun vuoksi, mutta itse aurinko loisti kuin piirretty punainen pallo taivaalla. En ole koskaan nähnyt vastaavaa.

"Ei kiillä kallis kivi silittämättä, eikä ihminen tule täydelliseksi vastoinkäymisettä."

Tässä kuvia käsityötorilta Adan silmin

Paikallinen jälkiruoka. Suolattomaan voitaikinaan leivottu kananmunaa. Tämä versio oli onneksi hieman makeampi mitä saarelta ostamani.

Käsityötori oli rakennettu vanhaan tehtaaseen. Yhdeltä parvekkeelta oli näkyvä Kowlooniin alueelle ja asuintaloille.

Käsityötori.

Saatoimme löytääkin jotakin :) Shibakorvakorut kummitytölle

"Jos haluat olla päivän onnellinen, juo itsesi humalaan. Jos haluat olla vuoden onnellinen, mene naimisiin. Jos haluat olla koko elämän onnellinen, aloita puutarhan hoito."

                                                  Fullumoon juhlaa Adan silmin

Fullmoon juhlapäivän aloitimme vierailemalla Adan koululla. Takana kuvassa patsas kuvaa Tianenmen verilöylyä 1989. Niille jotka ovat asiasta kuulleet tieto ei tule uutena, mutta oma tietoni on vain, että nimi on tuttu jostain... Kuten useimmille kiinalaisille. Hallitus aloitti jo samana päivänä ruumiiden hävittämisen ja asiasta vaiettiin. Kellään ei ole tietoa menehtyneiden määrästä ja arvot hallituksen mukaan ovat 241 ja silminnäkijöiden useita tuhansia. Kiinassa vallitsi korrutpio, sananvapauden puuttuminen ja inflaation aiheuttama talousahdinko. Lisäksi uudistuksia ajaneen poltiikon kuolema antoi vielä syytä mielenosoitukseen. Opiskelijoita kokoontui Taivaallisen Rauhan aukiolle mielenosoitukseen vaatimaan poliittisia uudistuksia ja suremaan menehtynyttä poliitikkoa. Opiskelijoiden joukko lisääntyi miljoonaan ja aiheutti jopa poikkeustilan. Kesäkuussa 1989 armeija saartoi mielenosoittajat ja yhteenotot alkoivat. Tämän seurauksena armeija avasi tulen. Valtio selitti voiman käytön olleen tarpeellinen, koska opiskelijat yrittivät kaataa Kiinan kansantasavallan. Julkista keskustelua ei edellenkään Kiinassa saa käydä tapahtuneesta.

Sitten hieman iloisempaan kuvaan. Fullmoon festivaalien lohikäärme. Lohikäärme oli oljista ja rautalangasta koottu ja sen silminä toimivat taskulamput. Savu on peräisin tuhansista suitsutkkeista, jotka loivat punaista valoa lohikäärmeeseen. Suitsukkeiden savun kerrotaan vievän sairaudet pois.

Kuvassa vasemmalta Mei, Erno, minä ja Ada

Täysikuu.

Loppuillasta päädyimme vielä Adan toimistolle yliopistolle. Tarjolla kotiviiniä ja kuukakkua.

Ada oli ostanut hedelmäisen viinin vuosi sitten ja laittanut sinne carambola hedelmää. Juoma oli niin napakkaa, että melkein yskitti. Syynä selvisi, että kantoonin kielellä heillä on vain yksi sana alkoholijuomalle. Joten ei ole erikseen viiniä, kirkasta tai likööriä.

Tässä meidän evästä. 

MUtta myös minun vuoroni herkutella kasvisruoka ravintolassa :) Ernon ilme varmasti kertoo kaiken.