Juoni lyhyesti
Kirjassa kuvataan kolmen kiinattaren elämää 1900 luvun aikana. Isoäidin, joka elää Japanin sodin ja Guomindangin varjostamana aikan. Äidin aikana on vallassa kommunismiin pyrkiminen ja sen loistoaika. Kirjoittajan elin aika kulttuurivallankumouksen aika, jolloin Kiinasta mm. hävitetään kaikki kirjat ja nurmialueet. Ihmisten kärsimys ja viha toisiaan kohtaan kuvataan mielestäni erittäin hyvin pitkin kirjan sivuja, mikä antaa erittäin hyvän kuvan sen ajan kauheuksista. Kirja etenee aika järjestyksessä alkaen isoäidistä ja päättyen lapsenlapseen, minä- muodossa kirjoitettuun kirjoittajaan itseensä. Kyyseessä on siis tositapahtumiin perustuva kiinahistoriikki kyseiseltä ajalta ja kirjoittajan ollessa tarinan kolmas kiinatar. Kirjan juoni kertoo lyhyesti selviytymisestä sen ajan Kiinassa. Paremman toivosta ja ajoittain toivottomuudesta. Koen, että tapahtumat ovat jaoteltu selkeästi ja toisenlainen aikajärjestys voisi mielestäni vaikeuttaa historian kerrontaa, koska ajoittain kirjassa mainitaan tarkalleen mitä sinä ja sinä päivänä tapahtui. Ajoittain tuntui jopa, että olisin halunnut hypätä muutaman kohdan yli. Historian tapauksia esitetään kirjassa niin paljon ja kaikki eivät ole mielestäni oleellisia juuri kolmen kiinattarenkaan kannalta. Se, että jälleen joku kenraali jossakin menehtyy tai saa aikaan postilakon, ei mielestäni ole oleellista (huom. kommentti postilakko on oma keksimäni kuvaamaan asian oleellisuutta).
Mikäli vuodet menevät sekaisin voi juonen kulun tarkistaa kirjan alkuun kirjoitusta ajanjaksosta. Sinne on myös sijoitettu kartta sen ajan Kiinasta sekä sukupuu.
Henkilöhahmot
Kirjan kolme päähahmoa ovat isoäiti, äiti ja minä. Kirjan kerronta alkaa isoäidin syntymisestä, kertoo lapsuudesta ja sen kauheuksista. Kuinka sen ajan kauneusihanteena oli pienet jalat ja isoäidin sidotut jalat murskattiin kivellä. Koko ikänsä hän tunsi suurta kipua kävelleensä vähänkään pidempää matkaa. Isoäidin hahmo on mielestäni lämmin ja tunnerikkain näistä kaikista. Isoäiti asetti aina oman tyttärensä kaiken edelle ja huolehti viimeiseen asti vielä lapsenlapsistaan. Kirjoittajalla on täytynyt olla juuri isoäitiin erityinen suhde, koska mielestäni hän kuvaa tästä vain hyviä puolia.
Äiti on ajanjakossa seuraava hahmo. Ihmettelen miten kirjan aikana äiti muuttuu kylmästä lämpimään kirjoittajan mielessä. Nuorena äiti oli kylmäpäinen ja rohkea, vai voisiko sanoa tunneköyhä? Jos ei liikauta, että toveri ammutaan vieressä onko jotain rikki? Tai äidin lämpö saapuu kirjaan vasta kertojan ollessa teini-iässä. Varhaislapsuudessa lapset laitetaan lastentarhaan ja eivät tapaa juurikaan muutamaan vuoteen vanhempiaan ja lapsille oli aina imettäjät. Kiintymyssuhteen muodostuminen ei mielestäni oikein onnistunut ja kirjoittajan tapa ilmaista tunteita vanhempia kohtaan tuntuvat enemmän kunnioitukselta ja velvollisuudelta.
Minä eli kirjoittaja kuvaa paljonkin omia tuntemuksiaan ja henkistä kasvuaan Maon aivopesun maailmassa, sitä on hyvä lukea. Kirjoittaja kuvaa tosin mielestäni aivan liikaa luontoa ja kukkien haistelua, olkoonkin, että ne ovat varmasti olleet hänelle tärkeitä. Kirja päättyy kun kirjoittaja matkaa länteen, Lontooseen, ja aloittaa tämän kirjan kirjoittamisen siellä.
Itseasiassa en pidä siitä, että kirjoittaja käyttää nimenoman nimiä äiti ja isoäiti, koska koen epämukavana lukea kun äiti oli lapsi tai kun isoäiti oli syntynyt. Tavallaan tiesit jo jotain heidän tulevastaan ja odotit, koska he tapaavat miehet ja saavat sitten lapsia. Kaipasin nimikerrontaa mielummin.
Muita hahmoja ovat isä, jolle kommunistinen aate on tärkeämpi kuin vaimo ja lapset. Mielisairauden siivittämänä voimakkaampikin sotilas murtuu ja alkaa irrota Maon aatteista. Kommunismi ei tuonutkaan pelkkää hyvää, vaan toi kulttuurivallankumouksen, jonka aikana isää piinattiin mm. pieksemällä ja pitämällä vankina. Kirjoittajalla on sisaruksia ja heitä hän kuvaa varsin lämpimästi.
Tunnelma
Kirjan tunnelma on varsin apea kautta kirjan ja hetkelliset iloiset sattumat kirjassa ovat vain hetkiä ja lukija arvaa/tietää, että kohta alkaa taas alamäki. Itsestäkin alkoi välillä tuntua, etteikö jo riitä ihmisten pahuus toisilleen. Jos joskus olet katsonut Disneyn elokuvan Mulan, tiedät että Kiinassa ei arvosteta naisia, mutta tässä kirjassa ei arvosteta ihmistä. Tunnalman alakuloisuuden vuoksi en ole halunnut katsoa edes yhtään draamaelokuvaa, vaan kaipaan komediaa kaiken tuon kauheuden keskelle.
Kirjoittaja kuvaa mielestäni hyvin ympäristöjä myös ennen omaa syntymäänsä. Eniten pidin kuinka hän on kuvannut kauheudet, joita Mao käski kulttuurivallankumouksen aikana toteuttaa. Nyppimällä ruohot pois ja poistamalla puutarhat.
Kohokohtia
Kirjan kerronnallisesti kohokohtia olivat aina jonkun kamaluuden loppuminen ja seuraavan alkaminen. Lasten syntymät ja niistä puuttuva riemu ja vanhemmuuden ilo puuttuivat täysin. Rakkautta ei varsinaisesti ollut vaan velvollsuuksia. Hymyä sai poskilleni ajoittaiset viisaudet kuten: "usein nuori mies nai vanhemman naisen, koska naisen oletettiin osallistuvansa miehensä kasvatukseen".
Parannuksia
Kirjoittaja käyttää todella paljon poliittisia sanoja, joita en ymmärtänyt ja jouduin tekemään jokusen sivistyssana haun kesken lukemisen. Olisin ehkä toivonut, että takaosassa olisi ollut niille selvitys. Myös paikkojen nimet kiinalaisittain alkoivat jossain vaiheessa kuulostaa kaikki samalta, samoin nimet. Loppuakohden jouduin tarkistamaan kirjan alkuun sijoitetusta sukupuusta, että kuka oli nyt sisko ja kuka veli. Nimiä oli paljon samoin vuosilukuja. Mielestäni kirjoittaja on kirjoittanut historiikin sisältäen oman tarinansa. Ajoittain painotus on historiallisessa kerronnassa niin vahva, että varsinainen tarina kolmesta kiinattaresta unohtuu hetkeksi.
Kirjan nimi
Villijoutsenet, kirjoittanut Jung Chang. Nimi kuvaa varsin hyvin kirjaa, koska villijoutsenet tarkoittavat kolmea kiinatarta, josta teos kertoo. Itseasissa heidän kiinalainen nimenäs kaikilla on annettu ainakin kerran villijoutsen (Kiinassa on tavallista vaihtaa nimeä).
Muita mietteitä
Itseasissa kaikessa kauheudessaan kirja sai minut kiinnostumaan Suomen historiasta enemmän. Haluaisin sen siivittämänä lukea Suomeen sotiin liittyvän nimenomaan muistelma kirjan. Koen, että henkilön kertomana kauheudet saavat aivan uudenlaisen merkityksen kuin vain historian kirjoittamana. Suosittelen tätä kirjaa Kiinan lähihisoriasta kiinnostuneille tai heille, jotka ovat lukeneet Stalinista ja Hitleristä, koska tässä vahva lähes jumalana pidetty hahmo Mao on hyvä vertailtava.
Kevyeksi iltalukemiseksi kirja ei sovi ja pokkarina en suosittele sitä luettavaksi, koska varsin pitkät luvut ja tiheä teksti saavat rivit hyppimään.
Hong Kongiin Maon valta ei koskaan ylettynyt, koska Hong Kong kuului Brittanialle silloin. Jälkitiedon mukaan Maon Kiinasta monet pakenivat tänne. Haluaisin lukea teoksen Hong Kongin historiasta ja olenkin kysynyt paikallisilta tiivistelmää aiheesta. Se ei ole tähän mennessä kerrottuna tietona ollut kovin mehukas, mutta yritän etsiä kirjan käsiini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti