Meille oli varattu pöytä niin hienosta ravintolasta, että Ernolle tuotiin ravintolan toimesta oma kauluspaita, koska olkapäät eivät saaneet näkyä. Kyseessä oli Adan löytämä alennuskoodi lounas buffettiin, jonka pääruokana tarjoiltiin mereneläviä.
Aikaa herkutella oli 2,5 tuntia ja ruokalajeja oli enemmän kuin laivan seisovassapöydässä. Herkkuina sitten ne hummerinsakset, taskuravut (tai joku vastaava), osterit ja etanat. Itse pidin varsin kovasti hummerista ja ravuista. Tosin olo oli kuin luolanaisella kun taistelin auki sakset, niin että keitinvesi pirskoili ympärisalia ja sormet olivat likaisena saksien muruista ja haisivat tyylikkäästi kalalle. Sushi pöydästä nautin myös kovasti ja tarjoiltu raakalohi oli (Ernon mielestä huonosti suolattu) erinomainen. Muita anteja oli hieman intialaista, hieman nuudeleita, hieman salaattia, hieman paistilihaa, juustoja ja leipiä. Jälkiruokapöytä oli aivan liian suuri ja aivan liian maukas. Olin postiviisesti yllättynyt, että täkäläiset marjat mansikka ja mustikka olivat makeita. Olen aina vannonut, että vain ja ainoa oikea marja on suomalainen, mutta eipä paha tämä :)
Tästä sitten pyörien lähdimme metrolla kohti fillarionti määränpäätä. Tuttuun tapaan vuokrasimme (tai Ada vuokrasi) liian pienet pyörät, jossa satula korkealla ja tanko alhaalla. Tunne on velmu kun sormia palelee kun loppuu ranteiden kohdalla verenkierto. Matka oli tasaista ja kulki joen myötä. Joki yhdityi lopulta mereen ja päämäärä oli aallonmurtaja puokamassa. Sää ei varsinaisesti suosinut. Oli raskas sumu ja kosteus 82% ja aurinkon paahteessa 35 lämmintä. Tie oli tasainen ja mäkiä taisi olla 2. Joki alkaa vuorilta ja laskee siis mereen. Varsinaisesti joki ei ole missään käytössä, koska sen varsilla ei ole mitään. Muutama purjelautailija nähtiin.
Matkan jatkuessa kävimme kahvilla. Kahvila sijaitsi kuulemma tiedepuistossa, jonne siis oli rakennettu Hermian tapaan paljon toimistotiloja, nämä siis tutkijoita varten. Oli kuoleman hiljaista. Ada tiesi kertoa, että monet rakennukset ovat tyhjillään, koska Hong Kong on enemmän kauppakaupunki kuin tiede.
Pysähdyimme eräälle laiturille hetkeksi. Siellä muutama henkilö oli kalassa ja muutama uimassa. Istahdin sitten kivilauturin reunalla ja arvatkaapa mitä näin :) Ensimmäisen meduusani. Tämä yksilö ui aivan laiturin viertä kevyesti pinnan tuntumassa. Mokoma oli noin kahden nyrkin kokoinen ja tosiaan läpikuultava.
Alkuviikon taifuunin tuhot näkyivät poukamassa, jossa puista pudonneet lehdet oli vielä lakaisematta. Muutoin ei suuria vahinkoja näkynyt. Ajoimme puiston poikki, jossa oli monia jumppatelineitä ja lapsille leikkialueita. Taidokkaasti oli pensasaitaan leikattu lohikäärmeen päitä.
Saavuimme viimeiseen kylään. Kylän ensimmäinen asuinalue muistutti teatterilavastetta ja poikkesi suuresti aiemmista. Kuvata emme ehtineet, koska aikataulu oli nyt tiukempi ja päämäärään tuli ehtiä ajoissa ennen fillariliikkeen sulkemista. Kylää siunasi myös lady buddha patsas, joka loisti valkoisenaan viidakosta. Patsas oli varsin uusi ja koko alue valmis tänä vuonna. Patsaan pituus on 70 metriä ja kokonaan valkoinen, vaikk valettu pronssiin. Patsas kantaa nimeä Goddess of Mercy. Seuraavalla reissulla aion mennä sen kyllä kuvaamaan.
Kun sitten päästiin määränpäähän aallonmurtajalle auringonlaskun aikaan saimme kokea uuden yllätyksen. Hiljaisuus. Edes saarella ei ole niin hiljaista, koska heinäsirkat soittavat niin lujaa, mutta täällä. Siellä oli niin hiljaista, että eräs mies oli tuonut toimistovehkeensä 5 puhelinta ja lehtiöt ja teki töitä siellä. Auringon lasku ei värjännyt taivasta sumun vuoksi, mutta itse aurinko loisti kuin piirretty punainen pallo taivaalla. En ole koskaan nähnyt vastaavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti