Lauantaina teimme oman baarikierroksen Ernon kanssa saarella. Saimme käytyä neljässä ja enempään ei heikko kisakunto oli kantanut. Täällä on monia brittipubeja ja paikalliset juovat sitten keskenänsä omiaan ulkona. Täällä ei tunneta mittoja, joten drinkit ovat varsin napakoita ja ainakin viinan suhteen hintansa väärtejä. Somersbytä löytyy hanasta ja mittayksikkönä on pint.
Tästä illasta seuranneena tein patikoinnin sunnuntai aamuna sitten itekseni. Aloitin kävelemällä saaren toiseen isoon kylään. Ilma oli viileä ja aurinko pilven takana, joten sää suosi. Tämän oli huomannut myös pirun moni turisti. Tiet olivat kylään astikka tukossa ja paikallisten tapaan ei kuulu väistää kohdatessa. Joten alkumatka meni kiroillen.
Kylään päästyäni höräsin vettä ja aloitin sitten patikoinnin. Ajaksi oli mitattu noin kaksi tuntia. Reissu alkoi nousulla hautausmaan halki. Tie oli betonivaluinen ja mukava astella. Rappuset olivat jyrkemmissä kohdissa. Kertaalleen luulin menneeni harhaan, mutta ystävälliset raksamiehet viidakossa neuvoivat sitten jatkamaan vaan. Muutaman kerran huoletti, kun ei muita ihmisiä tullut vastaan. Noustuani korkeimmalla kohdalle vaihtuivat bambupuut pensaisiin ja kiven järkäleitä paljastui niiden välistä. Nousin vielä korkeimmalle kivelle ja istahdin sinne ihailemaan maisemaa joka ilmansuunnasta. Yhdestä paistoi meri, kahdesta suunnasta nousi uudet huiput ja neljännestä häämötti kotikylä. Aikani annoin tuulen tuivertaa tukassa, kun saapui samalla alueelle kaksi (ilmeisesti meksikolaista) naista ja mies. Kyselivät, että matkaanko yksin ja halusivat yhteiskuvaan. Matkaseuraa tarjosivat, mutta omani jatkui toiseen suuntaan. Laskeuduin alas pensain reunustamaa tietä, tällä tiellä tapasin muitakin patikoitsijoita. Saavuin alas rantaan. Merivesi paiskoi rantaan hirveän määrän roskia sellaisella voimalla, että simpukoitakaan ei ollut. Matka jatkuikin rannan halki ja kevyttä tietä baananiviljemien läpi aloituspaikkaan kylään. Kylässä sitten tankkasin omenan ja lapsin jo vähemmän kiroillen omalle kylälle. Nyt aurinko alkoi paistamaan pilven takaa, mutta onneksi iltapäivä aurinko ja ei kuumottanut niin pahasti.
Bonuksena kotimatkalla kotikulmalla oli baananikauppias ja en eläissäni ole syönyt yhtä makeaa, paksua, pientä ja veikeä rakenteista hedelmää.
Matkaa ajassa kertyi kolme ja puolituntia. Matkasta en kilometreistä tiedä, koska täällä matka puhutaan aina ajassa. Oli kyseessä liikkumistapa sitten helikopteri tai hiipiminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti