Lauantain vapaapäivä

Lomalaisellakin tulee olla vapaapäivä, eli päivä ilman pakottavien asioiden hoitoa. Eilen sitten matkasimme saaren toiseen päähän Sok Kwu Waniin. Matkaa kertyi reilun tunnin verran. Eilen olikin loistopäivä tepasteluun, kun aurinko paistoi vain pilviverhon takaan ja puhalsi aika naseva tuuli, joten oli selvästi viileämpää.

Hiki meille tuli kuitenkin ja juotiin jo ensimmäisen viidenneksen kohdalla. Alkumatka oli varsin ylämäki voittoinen, mutta maisemat oli upeat. En väsy katselemaan Lammaa lainkaan ja huomioimaan kuinka kasvallisuus muuttuu erikohdissa saarta. Ajoittain on kosteaa rämeikköä mitä alempana osaa saarta olemme. Sitten alkaa viidakko bambuineen ja banaanipuineen. Mitä ylemmäs saarta kohoaa alkavat pensaat, hiekkapolut ja havukasvit. Täällä on betonivaluiset tiet, jossa mahtuu kahdesta kolmeen ihmistä kävelemään rinnakkain. Opasteet ovat myös hyviä, vaikka ajoittain kaipaisin kartan kuvia "olet tässä".

Oma kuva tämä :)

Tämä kuva on törkeästi kopioitu Lamma Zine omilta kotisivuilta. Oma kuvasilmäni on hieman sokea ja siksi selvyyden vuoksi tämä kartta on parempi kuin ylläoleva.  Kartasta vielä: meidän lauttaranta on siis Yung Shuen Wan joka on vasemmassa yläreunassa. Asumme karkeasti temppelin G kohdalla. Shum Wan missä on merikilpikonna on nyt rauhoitettu alue, koska kilpparit pesivät. Pääsemme sinne sitten joulukuussa.

Kävelimme sille toiselle rannalle, josta aiemmin kirjoitin eli So Lo Shing beachille. Siellä päätimme tehdä pulahduksen lämpimään linnunmaitoon. Ranta oli siisti ja jokunen ihminen meidän lisäksi, joten huomattavasti hiljaisempi kuin oma lähirantamme. Mahtui sinne silti kaksi hengenpelastjaa, joista toinen seilasi kahden kanootin päälle rakennetulla lautalla lähellä haiverkkoa. Mukana raahasimme pienet pyhkeet ja tölkit kolaa, sekä vaihtovaatteet. Pidän kovasti näistä rannoista, koska molemmista löytyy makeavan veden julkinen suihku.

Tästä jatkoimme kohti päämäärää. Matkalla näimme kamikaze luolan, jonne oli Japanin aikoinaan ollut tarkoitus piilottaa sukellusveneitä, joilla sitten seilata Kiinaan ja räjäyttää itsensä ja sukellusvene vihollisten kohdalla. Taru kertoo, että suunnitelma ei koskaan päässyt toteutusvaiheeseen.

Mikä sai minut hymyilemään ja kiljumaan kuin pikkutyttö (kyllä muut turistit katsoivat kuin järkensä menetttänyttä) oli vesikilpikonnat! Niitä ui eräässä liejuisessa lammessa aivan polkumme vieressä. Muistuttivat kovasti kooltaan ja näöltään eläinkaupan vesikilppareita. Nämä yksilöt olivat ilmeisesti tottuneita turisteihin, koska uivat kuin pullasorsat lähelle polkua ilmeisesti odottamaan ruokaa. Oli niitä nopeasti ja väärin laskettuna semmonen 12. Ja sitten tuli se kaikista pienin turtles, semmonen miehen kämmenen kokoinen, joka reippaasti ui kohti. Sukelsi syvälle välillä ja taas räpiköi reippaasti pintaan. Eihän sille "tui tui söpöliinille" meinannut tulla loppua ja Erno sai raahata minut pois sieltä.

Saavuimme kalastaja kylän "kaupungin puolelle", joka on pienempi kuin oma Main streetimme. Tupaten täynnä merielävistä koostuvia ravintoloita. Olin jo tottunut meidän kylän altaisiin, mutta nämä olvat monipuolisempia ja isompia.

Tämä omalta kylältä.

Menimme siis syömään Rainbow nimiseen ravintolaketjuun. Tavan mukaan otimme kahdelle hengelle tarkoitetun kattauksen (oli se paikallista rahaa hieman hintava) joka sisälsi: rapumaissikeiton, simpukoita, riisisekoituksen, paistettua mustekalaa parsakaalilla, uppopaistettuja katkarapuja sekä öljyttyjä katkarapuja, teetä ja hedelmiä jälkiruuaksi. Saatiin syötyä vatsat täyteen. Pöytään kannettiin myös kulho, jossa oli ruskeaa nestettä ja muutama sitruuna. Meillä ei ollut käsitystäkään, että mitä moisella tehtiin ja onneksi tultiin kysyneeksi, koska siinä pestiin lopuksi kädet öljyttyjen katkarapujen perkaamisen jälkeen. Tarjoilija nauroi, että hyvä ettette sitä juoneet. Myös simpukoiden syömistämme vahdittiin ja ajoissa neuvoivat mitä osaa ei saa syödä. Parasta antia oli rapukeitto, lämmin makean ja suolaisen kohtaaminen.  Rainbowta vielä ylistääkseni se tarjosi lauttamatkan keskustaan. Matka kesti 45 minuuttia ja oli mukava nähdä muukin reitti kuin oma lauttamatkamme. Keskustasta otimme lautan sitten omalle puolelle saarta.

Täydellinen vapaapäivä :)