Aberdeen

Yung Shue Wanin kalastajakylän pavilijonki.

Lähdimme siis matkaan saarelta ottaen lautan Aberdeeniin, joka maantieteellisesti sijaitsee Hong Kong saaren rannikonpuolelle. Lauttamatka kesti semmosen puolentuntia tuntuvalta ajalta.

Pak Kok Shuen saaren eräs isoimmista kylistä, jonka kautta lautta ajoi. Kuvassa taasen kalastaja.

Miksi siis Aberdeen. Olen pitkään miettinyt, että haluaisin käydä kaikilla metropysäkeillä, joita radan varsilla on. Niitä tosin on yli 80...  Mutta Aberdeen ei sijaitse metron varrella ja ajattelin kuvista katsottuani, että lähdetään käymään. Ennakko asetelma seuraava: kalastajakylä, jossa suuri ostoskeskuksen tyylinen alue nimeltä Jumbo. Se niistä ennakko asetteluista. Jumbo oli kelluva ravintola, jonne sitten haettiin omilla veneillä. Kalastajat eivät pitäneet toria vaan möivät sitten yöaikaan suoraan veneistä annoksia ja kalastivat suoraan ravintoloihin. Joten ennakkoasetelma siis pyöreä nolla. Mutta mitä sitten löysimme...

Löysimme keskipäivän paahteessa tapahtuman, jossa esitettiin perinteistä lohikäärme leijona tanssia. Keskiviikkona on Kiinan kansallispäivä ja siitä syystä liehuivat Kiinan liput. Kyseessä on siis perinteinen kiinalainen tanssi esitys, jota on tapana esittää kiinalaisena uutenavuotena sekä muina juhlapyhinä. Tanssissa on leijonan osassa kaksi henkilöä toinen pää ja toinen jalat kun taas lohikäärme vaatii enemmän sakkia. Tanssi ei ole vaan heilumista puvuissa vaan varsin taidokasta akropatiaa ja yhtäaikaista suorittamista. Wikipedian mukaan osa perinteisistä tanssijoista kuuluu lisäksi Kung Fu seuroihin.

Yksi asu leijonasta. Ja kyllä, sääliksi kävi siinä helteessä tuossapuvussa käyskenteleviä paikallisia.

Mitä muuta sitten näimme, pilvenpiirtäjiä.

Aberedeenista lähti rantatie kohti merta, jota pitkin jatkoimme taivastelua. Tässä muutamia hintaan 15 euroa, matkaavia turisti veneitä. Myös kyseisellä paatilla olisi päässyt Jumboon syömään.

Satamassa häkkilintu.

No niin, miten sitä taas eksyttiin? Rantatie päättyi ja päädyimme ylittämään joen työmaa-alueen läpi, joka toi paikalliselle telakalle.

Ei se tavanomainen reittivalinta. Tarpeeksi kun sitä stepattiin päädyimme luksusjahtien täyttämälle poukamalle. 

Tästä olisi lautta lähtenyt Jumboon, mutta emme raaskineet. Ei mitenkään älytöntä hintaa, mutta piheys iskee ajoittain pohjoismaalaisiin.

No todettiin, että tiet eivät jatku minneen ja turisteille tutut pinkit opasteet olivat tipotiessään ja karttakaan ei näyttänyt pidemmälle. Jouduin nöyrtymään älypuhelimen edessä ja hetken sitä selattuaan Erno löysi a) bussin jolla päästäisiin motista pois ja b) luonnonpuiston.

Päädyimme siis iltapäiväpatikalle. Tosin tie oli betonia ja 4 metriä leveä ja lenkin pituus vajaa 2 kilometriä (valon sallimissa rajoissa). Tästä strattaisi sitten toinen ympyrä, joka olisi 14 km pitkä, joten sinne seuraavaksi paremmalla aikaa päivästä.

Luonnonpuistossa oli kaksi patoa.

Ja pitihän sinne padonpohjalle päästä kuvaamaan.

Kyseinen reitti, joka käveltiin oli nimeltään Fitneestrail. Mienasi siis, että aina välillä reitin varrella oli jumppa pisteitä. Niissä saattoi olla vain paalu, jonka yli voi hypellä tai monta paalua, jotka oli vallanneet kulkukoirat.

Yhdet portaat. Nämä onneksi alaspäin. 

Pisaroita.

Pimiän aikaan Aberdiinissa taas. Kävimme syömässä Thai-ravintolassa (kyllä tuhannen hikisinä). Olimme kuulleet, että joskus on tapana sijoittaa valkonahkainen ikkunan viereen houkuttelemaan lisää asiakkaita. Meidät laitettiin istumaan yksin ikkunan viereen, mutta pelkäänpä että vain sen takia koska haisimme kuin kaksi viemäriä.