Sain Suomesta komennuksen matkata etsimään käsitöitä ja Ada tiesi meidät viedä sitten käsityötorille, joka on joka toinen kuukausi. Matkustimme metrolla vanhaan tehtaaseen, jonne on tehty Tampereen tallipihan tavoin käsityöpajoja ja myymälöitä. Tämä käsityötori ei varsinaisesti tarjonnut perinteistä käsityötä ja sitä olin lähtenyt hakemaan. Paljon oli samanlaisia kojuja ja kaikki tarjosivat moderninpaa käsityötä. Näistä esimerkkinä kuivakukkalasikorut, erilaisia vaatteita ja nahkatöitä. Nahkatöitä oli tuotu jopa Ruotsista. Perinteisempää myyntiä edustivat saippuat. Kaipasin jotakin ehtaa kiinalais/hongkongilaista vain täällä kuuluisaa käsityötä, mutta vastaavia tälläisiä olisi löytynyt mistä vaan. Pieni lämpö teki myös reissustamme lyhyen.
Päivällisellä kävimme enemmän paikallisessa ravintolassa. Kaipasin jotakin raikasta ja sain tilatuksi riisikeitto. Keitossa ui riisiä, kiinalaista kurkkua ja ankkaa. No vatsa tuli täyteen siitä määrästä riisiä, mutta makuelämyksestä ei voida nyt puhua. Erno söi grillattua kanaa ja riisiä ja Ada paistettua nuudelia possunsuikaleilla. Joimme erittäin napakkaa jääteetä.
No niin, kuten jo aiemmin kerroin laihdutuslääke tarjouksesta täällä niin siihen liittyen nyt tämä perunatautinen. Olen jo tottunut, että olen täällä iso. Iso ihan kengän numeroa ja hartianleveyttä isompi, puhumattakaan reisistä ja takapuolesta x) mutta myös isompi rintavarustus, joka Suomessa olisi häntäpään edustusta. Menimme siis sekunda torille, josta sitten ilmeisesti paikalliset ostavat Luois Vittoninsa, eli kopio torille, josta löytyy myös monta matkumuistakojua. Minähän rakastan koruja ja tarkoitukseni olisi niitä raahdata täältä kuinka paljon vain rinkka imee. Vaikeus se tulee olemaan. Harppasin ensimmäiseen kojuun katselemaan ja saan napakan vanhemman myyjän kimppuuni. Kysyin siinä sitten yhden korun hintaa ja hän antoi sille 100 HKD (10 euroa), mikä on paljon rihkama jadekorusta, vaikka väitti aidoksi, PYH! No tuumasin sitten suomeksi Ernolle, että antaa olla ja jatketaan matkaa. En ollut ehtinyt siis edes tutustua tarjontaan vaan katsoa tätä yhtä. Myyjä nappaa repusta kiinni ja sanoo 2 yhden hinnalla tai oikeastaan näyttää ensin luvun 2 ja sitten 100 laskimella. En ollut edes ostoaikeissa koska en ollut ehtinyt edes katsoa kun oli jo kimpussa. Pudistin päätäni ja myyjä pyytää minua nimeämään hinnan. En nimennyt ja kiitin kohtiliaasti. Repusta kiinni taas ja kääntää minut ympäri ja pyytää ostamaan. Nyt jo alan turhautua tosissani ja halaan myyjää ja sanon että ei! Hinta putoaa 3 satasella. Myyjä ei päästä ja nappaa taas askeleen päästä repusta ja silitää mahaa ja sanoo, että on sinulla rahaa. Nyt alkaa jo käry nousta korvista ja sanon etten aio ostaa mitään. Pääsen ulos kojusta ja kuulen perääni 3 tuotetta saisin 50:llä.
Mahan silittelystä siis selvennys, että en odota vauvaa ja voisin kirjoittaa monta sivua aiheesta kuukautiset helteessä. Olen tainnut sitten vaan turvota tosissani. Ei mennyt alkuperäinen suunnitelma laihtua idässä putkeen...
Noin. Mukavaa olla perunatautinen riisitautisten maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti