Eilen iltainen tietopaketti oli sen verran hurja, että meinasin pissata housuun jo kylällä ja yöllä sitten nippu painajaisia. Erno joutui toistamiseen rauhoittelemaan yöllä.
Tarina alkaa saaren kylältä, jossa etsiskelin illan viiletessä iltapalalle paprikaa Ernon kanssa. Siinä sitten molotimme tuttuun tapaan kovaa suomeksi ja eikös sitten joku vastaa äidinkielellä, että asutaankos sitä saarella. Toinen suomalainen.
Tämä yksilö on asunut jo hyvän tovin saarella ja saimme sitten uutta tietoa. Saarella asuu reipas valikoima myrkkykäärmeitä. On muutama koopra (semmosia ranteen paksusia), kyitä ja bambuissa kiipeilevä vihreä myrkkykäärme. Lisäksi sakkiin mahtuu vielä kuristajaboa. Näihin voi törmätä viidakon puolella ja sain sitten kuulla, että vakio lenkkini kulkee läpi, kuten paikalliset sitä kutsuvat, snakepath. Voi kun mukavaa. Kertoi vielä, että alkavat liikkua hämärän laskettua ja iltaisin, joten suositteli otsalamppua mukaan. Eikös juuri siihen aikaan me olla vedetty saarta ristiinrastiin kun on mukavan viileä, ilman valoa?! Osasi sitten vielä kertoa kun kysyttiin, että mitä tulisi tehdä jos sattuu purasemaan. Kuulemma saarella on terveysasema, auki silloin tällöin ja virka-aikana. Paloasemalla on ensivaste, mutta kuulemma eri käärmepuremat vaativat eri pakkaukset ja olisi siis hyvä tietää mikä iski ja välttämättä eivät kanna kaikkia mukana. Näin!
Sitten niitä muita, mikä taas sai tutinaa punttiin, ovat herhiläiset. Tekevät purressaan ikävää jälkeä ja ne tunnetaan (toisten ötököiden) lihansyöjinä. Niitä vilisee usein lehtivihreiden alla. Eli juuri siellä missä myrsky on katkonut puita ja valellut maan lehdillä. Eli siellä missä neiti Heini päätti viettää päivän samoillessa ilman puhelinta ilman kertomista kelleen missä luuhaa aamupäivän. Mietinkin, että harmi ettei ole lakastu pois...
Mitä sitten osasi kertoa ihmisistä. Saarella annetaan rakennusoikeutta vain saareen alkuperäisiin asukkaisiin lukeutuville pojille. Muuten asuntoja saa toki ostaa muutkin, mutteivät rakentaa. Tämä muinainen etuoikeus on jäänyt brittien vallanajoista, kun haluttiin pitää ihmiset tyytyväisinä. Osasi tämä kertoa myös, että saarella on paljon luokkajakoa ja eri ryhmiin kuuluvat ihmiset harvoin jutustelevat muiden kanssa. On kuulemma bisnes ihmiset, myyjät, siistijät, jopa kotiapulaisissa on parempia ja huonompia riippuen millaiset työolot heillä on. Kertoi, että vaikka saari elää turismista jotkut paikalliset voivat olla erittäin vihamielisä ja käskeä painumaan sinne mistä tuleekin. Hymyä ei irtoa kuin tietyistä kaupoista.
Satamassa näimme värikkäitä lippuja ja mietimmekin pitkään mitä niissä mahdetaan paikallisella kielellä mainostaa. Nyt saimme selvyyden siihenkin. Eli on tulossa paikallisen kalenterin juhlapyhä joka on ensimmäinen lokakuuta Kiinan itsenäisyyspäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti