Olemme saapuneet Japaniin. Maahan, josta en ole ollut aiemmin kiinnostunut tai innostunut, aina pyöritellyt pikkuisen silmiä kun kaveripariskunta kertoo tarinoitansa siitä ja sen kulttuurista. Voiko joku tähän hurahtaa? Oikeasti?
Oikeasti. Voi.
Kirjoitan reissustamme tähän nippon- setelin maahan ja jonkun verran vertaan sitää sitten Hong Kongin dollariin emämaahan. Japani on kuin Suomi yleisilmapiiriltään ja täällä tuli hieman koti-ikävä, myös siksi että koiramme rotu, shiba, on kotoisin Japanista ja kippuroita tulee täällä vastaan.
Saavuimme perjantaina Kansain alueelle ja tarkemmin Osakan lentokentälle. Lentokentällä oli sopivasti opasteita kahdella kielellä, josta toinen siis onneksemme englanti. Lisäki löytyi juniin käypä pidempi aikainen kortti ja turisti-info, josta hamstrasin kaikki mahdolliset kartat. Suurin sokki oli ihmiset. Siihen missä tylyhköön käytökseen olemme tottuneet Hong Kongissa, että hymy kun ei irtoa sitten millään tai kuukauden yrityksellä niin täällä saimme parasta asiakaspalvelua japanin kielellä tajuamatta sanaakaan, mutta myyjä hymyili ja nauroi koko toimituksen ajan ja saimme evästä ja maksettuakin sen.
Ihmisten ystävällisyys täällä on aivan omaa luokkaansa. Jatkuva pään alaspäin taivutus, kevyt kumarrus ja hymyily ovat todella kotoista. Ei Suomessa ehkä niin yltiö hymypatsaita olla, mutta asiakaspalveluun kun kuuluu silmiin katsominen ja pieni hymy meilläkin niin olo on kotoisa.
Ilma on oma lukunsa. Se on kuiva. Meillä kostouden kansalaisilla on kurkku muurautunut umpeen ja äänessä (saken jälkeen) on viskibasso. Huulet ovat rohtuneet ja nuha-aivastelu loppui kuin seinään kun räkä kuivasi kiinni nokkaan. Kuivaa +24 astetta eli Suomen kesä. Täytyy myöntää, että itse olen kulkenut jo pitkähihaisessa... Olen vain tottunut Hong Kongin kosteaan lämpöön.
Täällä on aikainen syksy ja marraskuussa olisi ollut tulipunainen ruska. Mutta emme näe kun kevyttä kellerrystä, joten taisimme tulla seseongin ulkopuolella. Nyt maanantaina odotamme suurinta taifuunia kymmeneen vuoteen. Olemme saaneet ohjeen paikalliselta, josta kerron edessä päin, että laittakaa kypärä ja pysykää sisällä. Yleiset kulkuvälineet lopettavat liikkumisen kolmen maita, mutta kaupat ja museot ovat avoinna, koska on kansallinen pyhäpäivä.
Sitten niitä kommelluksia. Eli piilolinssinesteen osto vieraalla kielellä, johti siihen että saimme joo, nestettä, mutta kyseessä oli desenfiointiaine. Joten linssi lillui yön siinä ja aamulla suoraan silmään. Ajattelin, että kuolen. Poltti niin saatanasti ja huuhtelu ei aivan heti auttanut. Joten nyt minulla on tulipunainen toinen silmä toista päivää. Mutta ei hätää, ei onneksi tulehduksen merkkejä.
Asia muu mitä rakastan täällä on siisteys, hiljaisuus ja tila. Roskia ei ole missään, eikä roskiksia. Mutta ei samalla tavalla ole siistijöitäkään kuin Hong Kongissa, jossa joku on aina luudanvarressa. Ja ei tarvitse pelätä turisti ripulia ja katsoa minne menee katukeittiössä syömään. Niin siistiä. Vaikka tupakoivat sisällä (vanha tapa täällä) niin yleisilme on raikas. Hong Kongissa sai olla todella tarkka mistä ja mitä ostaa.
Hong Kongissa tottui jatkuvaan älämölöön ja paikalliseen tapaan huutaa kaikki asiat. Autojen torvet tööttäävät tauotta ja apinan raivolla siivotaan ravintolassa pöydät niin että kuulkaa kilisee posliini toistaan vasten. Täällä kaikki hiljaista ja rauhallista. Ravintolassakin pöydät korjataan, mutta niin ettei häiritse muita asiakkaita. Täällä on leveät jalkakäytävät ja autotiet. Ei tarvitse olla epävarma, koska sääntöjä noudatetaan, että kävellään tietyssä reunassa. Kaikki sujuu.
Asustamme hostellissa täällä, jossa on puhtaat lakanat, itse lämpiävä vessanpöntön rengas (hypervessa) ja aamupala edullisesti. Yö ei ole halvin viettää kerrossängyssä, mutta ehdottomasti viihtyisä. Henkilökunta on mukava ja oli valmis majoittamaan meidät lattialle kun ei vapaata petiä aluksi meinannut löytyä, mutta onneksi oli peruutuspaikka.
Täällä siis nyt ja kaikki hyvin =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti