Made in HongKong: Lost in Seoul

En sitten nähnyt Gangnam stylea. Oli kuulemma turhan turistia mennä sinne ja Erno ei suostunut tanssimaan, vaikka olisin laulanut. Seoul on iso. Liian iso. Nyt oltuani siellä kaksi ja puoli päivää on mokoma valloitettavaksi turhan suuri. Oltuamme kaksi kuukautta täysin Hong Kongissa, tuossa turistien paratiisissa, tajusimme että Hong Kongissa voi vierailla, mutta Seoul pitää elää.

Majapaikalla täydet pojot. Omistaja oli itse entinen reppureissaaja, ottaen vuoden vapaata kiertäen maailmaa. Joten hostellista ei puuttunut kerrassaan mitään.

Ominemme saimme kulututettua aikaa ostarissa, jossa oli vielä paikat rakenteilla, joten ruokailu venyi ja aiheuttu hienoista kiukkua. Vierailimme käsityötorilla, mutta tajusimme, että fusion land Hong Kongista saamme saman tavaran halvemmalla. Käytimme aikaa myös tutustuen paikalliseen elektroniikka kauppaan, josta sitten viimeisenä päivänä tinkasi Erno meille kameraan uuden objektiivin. Suuressa kaupungissa mahtuu ihmisiä olemaan ja niitä täällä on reilut 25 miljoonaa, joten yksinäistä ei tule ja ihmismassa alkoi ajoittain jo siepatakin. Parasta mitä tämä kaupunki tarjosi meille kahdessa ja puolessa päivässä oli ruoka. Kimchi, paikallinen tulinen kasvis- jotakin oli herkkua poltosta pitävälle Ernolle. Paistettu riisi juustolla (ja chilillä) pannulla valmistettuna itse ravintolassa oli elämys, jota Erno ei unohtanut tuntiin. Myös Korean BBQ kahdesti nautittuna, ensin omineen ja sitten naapurin kera (jolloin palvelu parani kertaa monta) olivat herkullisia. Maistelimme paikallista luumuviiniä, olutta ja vierailimme kuuluisalla baarikadulla. Ennakkoluuloisina välttelimme halvinta paikkaa ajatellen, että juomien koko olisi tasoa shotti, mutta kallis (suomihinta) ajoi meidät lopulta siihen. Parasta mitä voin Seoulissa siihen hintaan ja palveluun saada oli drinkit baarissa My Chi Chi.

Viimeiseen päivää ja sadepäivään itseasissa toi loistoa Suomen naapurimme, syntynyt siis Etelä-Koreassa ja on myös pääsyyllinen siihen, että koskaan tapasimme Adan. Joten kiitoskiitoskiitos naapuri!! Naapurin tapasimme paikallisessa kirjakaupassa ja matkasimme porukalla temppelille. Mietimme Ernon kanssa, että jos olisimme olleet siellä keskenämme emme olisi tajunneet paikasta mitään, mutta naapurin vakoilun ansiosta saimme osan opastettu ja tulkattua kierrosta ja selvisikin, että temppeli oli entisen kuninkaan paikka, ei niinkään uskonnollinen. Kuningas paitsi hallitsi (lukuisine neuvonantajineen) toimi myös keksijänä. Hän vietti paljon aikaa palatsissa nauttien nokkaunia ainaisten palvelijoiden ympäröimänä. Palvelijat mm. tutkivat joka päivä kuninkaan ulosteen levittäen sen silkkikankaalle saadakseen tietoa kuninkaansa voinnista.

Yhteinen ruokailuhetki kruunasi päivän, jolloin maistelimme antaumuksella häränhäntää grillissä sekä jokusen pullon luumuviiniä. Saimme kuulla, että kuten Aasialaiseen tapaan, myös Etelä-Korealaiset nimet tarkoittavat jotakin ja naapurimme nimi esimerkiksi tarkoittaa "kajastus idästä". Etelä-Korealaiset syömäpuikot ovat litteät kun kiinalaiset ja japanilaiset ovat pyöreät. He huijaavat syömällä riisin lusikalla ja keittävät aamuisin puuron, joka usein sisältää papua tai kurpitsaa. Joissakin taloissa nukutaan lattialla ja syödään jalattoman pöydän ääressä. Paikallista urheilua ovat taekwondo, baseball, paini ja pingis. Koulut eivät mene lukkoon lumen laskeutuessa maahan ja metsässä asuu vielä villeinä tiikereitä. Naapurin isä on nähnyt vuorilla ollessaan yhden. Hierarkia on edelleen kova ja ylemmän omaavien ei odoteta juoksevan julkisesti ehtiäkseen jonnekin. Mies tarjoaa naiselle paikan metrossa (näkisipä vaan meidän saattueessa) ja metroverkosto on liian laaja Hong Kongin simppeliin tottuneelle. Jos täällä ollessamme emme nähneet paljoa, opimme ainakin jotain. Ja se jos on jonkin arvoista :)