Kotona taas

Saavuttiin reissusta Hong Kongiin lämpöön tiistaina aamupäivästä. Pilvenpiirtäjien maisemat tuntuivat kotoisalta ja aiemmin mainitsemani kalliita tuotteita omaava ostoskeskus tuntui mukuvan tutulta tasaisen jazz musiikin siivittämänä. Metrokartasto on selkeä ja ajassaan.

Saarella oli muutama uusi ravintola avattu ja rantaa siistitty. Lautta keikkui tavalliseen tapaan ja vähemmän hymyilevät kanssa ihmiset kulkivat omia teitään ohitse. Vesi oli laskenut tuntuvasti ja kävinkin jo simpukkajahdissa heti seuraavana päivänä. Onnistuin kivihyppelyn seurauksena satuttamaan varvas numero nelosen ja sain kirota rauhassa suomeksi kovaan ääneen. Merivesi tuntuu jo hieman viileämmältä ja alkaa virkistämään jo pulahtaessa.

Kotona meitä oli vastassa  kylpylälomaa vessanpöntössä viettävä torakka. Villivirta huuhtoi sen kyllä hyvin nopeasti. Mukavaa. Ja sitten on tullut hyttysiä, säälittäviä yksilöitä. Inisevät vaan häiritsevästi, mutta pistijöinä ovat vielä lapsen kengissä. Oli ihana vetästä kesämekko päälle ja kulkea kevyemmällä vaatetuksella. Jälleen piti muistaa laittaa vesipullo reppuun, koska jano yllätti heti kylälle päästyään.

Kiertäessäni Hong Kongin lisäksi kaksi muuta Aasian maata, jolloin jälleen näin jotain uutta ja ehkö opinkin uutta. Ajatusmaailman ikkuna meillä on ollut koko ajan "se ei ole väärin, se on erilaista" on kantanut tällä reissulla kuin hyvin perustuksin rakennettu silta.

Se, että Hong Kongissa ei mikään, kerrassaan mikään muistuta minua kotimaastani ja aiheuta samanlaista koti-ikävää kuin Etelä-Korea ja Japani. Silti reissussa ollessamme koin ikävää Hong Kongiin. Astuessani lentokoneesta tuttuun tukahduttavaan lämpöön, pariin ihmisten joiden seurassa tulen ymmärretyksi englanniksi, olin tullut kotiin. Sanotaan, että koti on siellä missä sydän asuu ja nyt se koti on Hong Kongissa. En edes tiedä missä on Tampereen kodin avaimet ovat.

Saavuttani ihka ensimmäistä kertaa Hong Kongiin oli hienoista sopeutumisvaikeutta. Ihailua ja hirvitystä yhtäaikaa. Ennen lähtöä reissuun näihin tunteisiin oli jo turtunut. Tuttu tie lauttarantaan oli jo rutiini, tottumus. Enää kasvillisuuden erilaisuus tai ihmisten käytös herättänyt mitään ihmetystä. Mutta nyt palattuani reissusta tiedän mikä on erilaista, mitä haluan kuvata ja mihin haluan tutustua lisää.

Olen nyt kuvannut kukkasia, koska ne ovat erilaisia täällä (tai sitten oma orvokkitietämykseni on surkuteltavan mitätön). Sekä kaunista rantaa :)

Jo toinen kuva, mutta se vain on lempi kukkani =)