Saimme huijatuksi alivuokralaisen päiväkävelylle saarelle. Tarkoituksena oli kiertää saaren toiselle kylälle, nousta toiseksi korkeimmalle huipulle ja käpsytellä takaisin. Lähdimme matkaan aamupäivästä mukanamme vettä, uikkarit, japanilaisia hyydyke hedelmiä ja myslipatukoita. Sää suosi siinä mielessä, että aurinko mollotti pilven takana, joten kärähtämisvaaraa ei ollut.
Talsimme läpi normaalireitin ja ne normaalit ylämäet kevyen läähätyksen saattelemana. Saavuimme ensimmäiselle huilipaikalle piilorannalle. Muutama muukin turistin poikanen oli siellä seuranamme. Juosten mereen. Vesi jo virkistää, huomaa että talvi tekee tuloaan paratiisiin. Aikamme siinä pulikoitiin ja nautittiin kolat. Siinä seistessä sitten tuli kuulutus:"hyvät kansalaiset, uiminen on kielletty kyseisellä rannalla marraskuun ensimmäisestä päivästä aina huhtikuuhun asti, (toisin sanoen talviajan). Uimavalvojaa ei ole ja haiverkko on pesussa." No niin, että sillälailla.
Selvittyämme ilman hainpuremaa jatkoimme matkaa Sok Kwu Wanille ja sieltä aloitimme kapuamisen. Itselle jo muutamaan kertaan kavuttu reitti hapotti tasaisesti jalkoja, seuralaiset hieman kirosivat rappusten määrää. Erno on opiskellut kameratieteitä, joten kuvia otettiin sitten monta. Ainoa homma nyt sitten on, että kuvat täytynee käsitellä ennen kuin saan niitä syöttää tänne netinmaailmaan. Joten odotellaan niitä sitten.
Pääsimme laskeutumaan alas edelleen mukavan kelin vallitessa. Kolmannes matkaa taitettavana alkoi olla jo hämärä ja ilta laskeutuikin nopeasti. Onneksi hämähäkkien ja käärmeiden talviuniaika on käsillä, joten liikkuminen pimeällä ei enää hirvitä niin paljoa. Tuliaisina alivuokralainen sai mehukkaat rakot kinttuihinsa ja Erno napsi mojovan liudan valokuvia. Niitä siis odotellessa.
Mitä muuta?
Olemme alivuokralaista kuljettaneet läpi Hong Kongia. Käytin hänet Causeway Bayn ostosparatiisissa (tapani mukaan ostamatta mitään), jossa oli vielä pystyssä jokunen mielenosoitusteltta. Ajelimme ratikalla (huomioikaa kaksi kerroksisella) ja näytin useita kauppakeskuksia, niiden läpi kun on helppokävellä aina lauttarantaan asti.
Erno vei sitten elektroniikan maailmaan ja hukkasin pojat puoleksitoista tunniksi Sham Shui Pon Golden computer arcadelle. Itse siis pingoin viereiseen kauppakeskukseen nauttimaan kahvin ja kirjoittamaan postikortteja. Sieltä sitten tulivat sylitäynnä johtoja ja suunnitelmia mitä ostetaan seuraavaksi. Vielä kierrettiin jokunen kamerakauppa linssinsuodin metsästyksessä, ilmaiseksi kun ei saatu niin jäi hankkimatta :D
Loppuillasta suuntasimme Peakille. Tällä (ja ensimmäistä kertaa) otimme kolme euroa maksavan junan "PeakTram" mäen päälle. Matkaa kertyi ajassa varmaan 5 minuuttia, joten hieman rivakampi kuin puolen tunnin kiertoajaelubussilla tai hikitie kävellen. Ylhäällä tuuli niin maan pirusti, että pitkähihaset kaivettiin jo repuista. Kymmenen maita illalla ei muita juuri ollut ja pääsivät sitten poseeraamaan rakennuksen reunoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti