Dragons back, on kahdekan kilometriä pitkä taival varsin helppokulkuista maastoa. Helppokulkuisen sen siitä teki, että huomasin ennen minua kävelevän vihreisiin t-paitoihin pukeutuneet lapsoset. Eräs erämies siinä sitten tokaisi, että ei paraspäivä patikalla. Reitillä nimittäin oli kulkemassa 150 tenavaa. Ohitettuani vihreät, keltaiset, punaiset, liilat ja siniset ja lopuksi oranssit koululaisryhmät pääsin jo hieman nauttimaan etsimästäni luonnonrauhasta.
Sää oli viileä tänään, +24 ja hitonmoinen tuuli. Aurinko oli pilvessä, joten pelkoa ei ainakaan palamisesta ole. Viimekerrasta viisastuneena kannoin vettä sitten ihan mukavan määrän repussa ja osan kotiinkin asti. Reitti kulki vajaan kilometrin kevyttä nousua huipulle ja sieltä sitten "selkärankaa" pitkin. Pääasiassa hyväpolkuista tietä, muutama asfalttiosuus ja pari ikävämpää kivikkoa, mutta helpoimpia mitä olen tehnyt.
Reitti päättyi uimarantaan. Rantaan, jossa on suurimmat aallot mitä minä olen pikkusilmineni nähnyt. Oli siellä surffarit lautoineen ja aallot löi niin kovaa rantaan, että kohina kyllä kuului. Rannan tuntumassa oli myös kivikaiverrusta kalliossa. Mitä sitten tarkoittaneenkaan.
Kävin uimassa. Nauroin jopa yksikseni, tuntui sen varran hauskalta tuntui uida aallon harjalla ja löytää ittensä sitten rähmältään rantavedestä. Itseasissa niin hauskaa, että varsin pieniuimaisena naisena päätin aluksi, että nyt vähän pulahdan, mutta olin kahdesti jo rannassa tulossa pois kun päätin juosta kiljuen takaisin!
Illasta sitten Adan, Mein ja Ernon kanssa illallistettiin italiaisen ruuan merkeissä. Ada oli tuonut lainaksi mulle patikkakirjan. Kirjassa kerrotaan 110 kilometriä taitettavasta patikkareissusta, MacLehose Trail. Reitti on avattu 1979 ja pääasiassa sen matkaa kolmeen päivään. Reissu on kirjassa jaettu mukavasti lyhyempiin matkoihin, joten se voisi olla toteutettavaissa. Selasin eeposta ja totesin, että olen siitä stepannut jo yhden osuuden. Joten eiköhän siitä sitten tavotetta kehiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti