Macau

Kaikki laivaan! Suuntana Macau. Macau on kolmesta saaresta koostuva alue, jolla on samanlainen itsenäishallinto kuin Hong Kongilla ja emämaa on siis Kiina. Tämä maailman eniten kansoitettu maa (neliökilometriä kohden) on kuulunut vuoteen 1999 asti Portugalille ja nyt siis osa Kiinaa. Maa elää matkailusta ja omistaa maailman suurimman kasinon (en tosin tiedä missä se mitataan, koska mielikuva että suurin voisi kuitenkin olla Las Vegasissa?). Sekoituksessa näkyykin vahvasti itä-länsi. Ruokaa tarjotaan molemmista maailmankolkista ja ja rakennukset oli edustettu molemmista maista Portugalista ja Kiinasta. En ole ennen ollut täällä missään vastaavassa paikassa. Jos olisin sulkenut silmät olisin voinut luulla olevani Virossa :D

Lähdimme aamusta matkaan yhdeksän maita, kun kello ei herättynyt. Joten aamulautan suunnitelma meni tuhannen uusiksi. TurboJet lautta starttasi omasta kotisatamasta. Epätarkoilla aasialaisilla tiedoilla saimme ajoajaksi tunnin, mutta todellisuus taisi olla puolisen toista. Perillä passitarkastukseen ja voila olimme saapuneet tähän portugalin puraisemaan maailmaan, joka yrittää olla kiinalainen. Toisinsanoen kaikki opasteet portugaliksi ja kiinaksi. Ainoa vaan että enää aniharva paikallinen puhuu oikeasti portugalia.

Kiertelimme aamupäivän aurinkoisessa historiaa täynnä olevalla Macaun saarella. Näimme hyvin eurooppalaistyylisiä rakennuksia, valtavia hotelleja, kirkkoja ja kakkukauppiaita. Macaulta ihmiset kantoivat mukanaan piparia ja kuivattua lihaa. Molempia saatiin maistaa kyllä joka kojussa ja ei pipari ainakaan ollut ostamisenväärti. Kuivalihaa maistoi Erno ja ei ollut varma oliko se edes lihaa. Sen verran vähän auringossa ollaan ilmeisesti oltu, että paikallinen kikatteleva tyttölauma halusi Ernon kanssa samaan kuvaan :D

Siirryimme bussilla toiselle saarelle, jossa sijaitsi maailman suurin kasino ja rakennuksen sisälle rakennettu venetsia. Voi sitä valojen ja suuruuden määrää. Tunsi taas kuinka turhamainen ihminen voi olla. Tämä kansa se säästää paperissa (käsipyyhkeissä), mutta antaa muovipussin aina. Kansa joka pihtaa veden jakelussa (automaattihanat) mutta rakentaa valtavia suihkulähteitä. Rakennukset oli niin korkeita ja niin isoja, että huimasi. Kävimme City Of Dreams- nimisessä kompleksissa. Meidät vie sisään pehmustettu tunneli, jossa oli erilaisia valoja. Paikka sisälsi jälleen kuuluisimmat merkkiliikkeet ja kalliit ravintolat. Mutta oli siellä näkemistä, kun ei oikein ostamaan taidettu päästä.

Ja sitten Venetsiaan. Kyllä, gondolia "melovat" miekkoset ja naikkoset lauloivat turisteille sisällä kauppakeskuksessa, jossa virtasi siis joki. Katto oli maalattu poutapilvi taivaaksi ja ajoittain sitä tuntuikin, että olisi ollut ulkona. Tähän kuten euroopankin omaan Venetsiaan eksyimme. Ja jouduimme pyytämään apua että päästään hiiskatti ulos kompleksista. Ensimmäinen vartija ei ymmärtänyt ja toinen meinasi tikahtua nauruun kun kysyimme suuntaa "ulos".

Vierailimme ja tuhlasimme kasinolla, maailman suurimalla sellaisella, jopa parikymppiä rulettiin. Panos oli useimmissa maateissa sen verran korkea, ettei pelimerkit riittäneet usemapaan kierrokseen. Hallitilaa oli kuin Hartwall areenalla. Siellä oli jaettu vielä erikseen korkean alkupanoksen salonkeihin. Kokemus uusi, mutta olen minä vaan luontoihminen.