Aika on koittanut ja kotimaan kirjeenvaihtaja on saapunut kohteeseensa. Lamma-saari on nyt muutaman päivän ajan lempeällä tuulellaan hivellyt hänen suomalaisen kalman kalpeita kasvojaan. Matkaemäntä Heini on häntä kiidättänyt kohteesta toiseen. Normaalisti suurimmalta osin sohvan ja jääkaapin väliä sahaava Suvi on joutunut kovalle koetukselle. Hänen pohkeensa huutavat armoa ja hän nilkuttaa säälittävästi ylös sängystä aamuisin. Mutta, helpot ajat eivät ole vielä täällä, sillä mystinen itä tarjoaa vielä kosolti nähtävää. Seuraavissa kattauksessa esitellään, teille hyvät lukijat, tarkoin valittuja turistinäkymiä.
 |
| Paikallinen onkimassa |
Toria torin perään
Ei ole suomalaisen helppo käsittä Hong Kongin torielämää. Se on hikistä, meluisaa ja värikästä. Tavaramassa ei lopu koskakaan. Jossain vaiheessa kuvittelet kävelleesi samasta kohtaan neljättä kertaa, kun "Guccin" laukkurivistö jälleen lipuu ohitsesi. Hiki virtaa ja heikottaa lämpöisen kosteaassa ilmassa. Paikalliset kauhistelevat kun olet pukeutunut vain toppiin, etkä palele ilman toppatakkia. Samalla pohdit itse, huomaisiko kukaan jos sen topinkin riisuisi. Kaikki tinkaavat, minä en osaa, onneksi Matkaemäntä Heini on paikalla näyttämässä mallia ja tinkaa laukustani yli puolet pois hinnasta.
Kaikelle tarpeelliselle ja tarpeettomalle löytyy oma torinsa. Jos tahdo uida kukkameressä, senkuin suuntaat kukkatorille, jossa sadat, elleivät jopa tuhannet kukkakauppiaat pidä majaansa. On ruusua, on liljaa, loputtomasti glitterisiä joulutähtiä ja koristeita, ruukkuja, kukkapuskia kaikkialla. Ilmassa on pehmoinen kukkaistuoksu. Myös arkkiviholliseni ampiaiset ovat tämän haistaneet. Täällä on nyt talvi, miksi ne eivät nuku?!? Löytyy ostoskeskuksia, joissa on kerroksellinen tekokukkia. kukkakauppojen loputtoman ketjun katkaisee vai yksi joukkoon kuulumaton, nimittäin astia kauppa. Tilaisuutta on käytettävä hyväksi, ja pian olen sellaisessa keramiikka hurmiossa, että oksat pois! Haluan ostaa kaiken! Kahden hengen talouteni tarvitsee ehdottomasti uudet riisikipot ja neliskulmaisia tarjoiluvateja, joita kotona on vasta kahdeksan, eikö tarvitsekin? Lopulta pystyn kuitenkin hallitsemaan astiahimoni ja valitsen vain muutamia vihreitä lautasia. Onneksi väkivahva Heini ryhtyy kantojuhdaksi ja kantaa astioita koko päivän aina kotiin saakka.
 |
| Orkkidea |
 |
| Glitteri joulutähtiä |
 |
| Myös ampparit olivat paikalla |
Nyt siis on astioita ja ihanat kukkaistuoksut toivottavasti vaatteisiin tarttuneet, on aika lähteä lintutorille. Eläinten oikeuksista kiinostuneille voin luvata, että seuraaava ei ole miellyttävää luettavaa. *Syvä hengenveto* Niin, minä pidän linnuista, pidän niistä todella paljon, minulla on lapsena ja nuorena ollut lemmikkilintuja. Olisin aina halunnut ostaa niille isomman häkin koska mielestäni lintu tarvitsee paljon tilaa, ja kun on mahdollista lintu voi olla myös kotona vapaana, jotta pääsee lentämään. Noh, ei ollut lintutorin linnuilla ihan niin ruhtinaallisesti tilaa. Kun mikron kokoiseen häkkiin on työnnetty 20 pikkulintua, ollaan mielestäni hakoteillä. Monet linnuista hyppivät koko ajan pisin seiniä tai huusivat taukoamatta. Useilla oli huonon näköiset pörröiset höyhenet. Myynnissä oli niin pieniä häkkejä ettei kämmeneni olisi mahtunut niihin kunnolla. Mille linnuille ne muka on tarkoitettu, kolibreille vai? Monella vanhalla herralla näytti olevan oma lintu mukana häkissä päiväkävelyllä, jollain tasolla sinänsä ok, mutta mitenköhän niitä kotona pidetään, joutuvatkohan viettämään aikansa yksiössään. Pikkuhäkitkin olivat esineinä sinänsä kauniita, mutta en minä sinne lintua laittaisi, vaan pitäisin koristeina. Oli suurin osa linnuista kuitenkin ihan nättejä, monia harvinaisempiakin väriyhdistelmiäkin oli havaittavissa.
 |
| Kuka ei kuulu joukkoon? |
 |
| Mikä tonne mahtuu? |
Kuulin vasta Heiniltä, että kultakalamarketissa kalat myydään muovipussessa. Minä ainakin olen ollut niin naiivi ihminen, että kuvittelin kalojen uiskentelevan akvariossa josta ne sitten otetaan pussiin jossa ne viettävät vain kotimatkan. tällä torilla kalat kuitenki olivat jo valmiiksi pusseissa. Silmän kantamattomiin pusseissa kimaltelevia kaloja. Eikä ollut mitää isoja pusseja, vaan pieniä litran korkeintaan kahden pakastepusseja. Siellä ne sitte killuivat monessa rivissä ihmisten pällisteltävinä. Mietimmie, että kuinka kauan nyrkin kokoisessa vesimäärässä riittää kalalle happea ja minne kuolleet kalat joutuvat. Löytyi kuitenkin myös todella hienoja ja isoja akvaarioita. Yhdessä ui solkenaan 1-2 cm pitkiä kirkkaan sinisiä, punaisia ja keltaisia katkarapuja, aivan hulvattomia. Oli myös pikkuisia hummerin näköisiä otuksia, kilpikonnista puhumattakaan. Muissa lemmikkikaupoissa oli myös muita eläimiä lasikuutioissaan, mm. koiran ja kissan pentuja. Lemmikin hankinta systeemi on siis hyvin erilainen, kuin koto Suomessa. Voit tehdä ihan heräte ostoksen koiranpennusta ja pukea sen sitten johonkin hemmetin kolttuun ja lykkiä pisin katuja jollain lastenrattaiden tapaisella.
 |
| Osta kala, osta kaks, tulee halvemmaks. |
Kun lasikoppielukat alkavat ahdistaa, voikin suunnata toiselle kulutusyhteiskuntaa ilmentävälle kadulle, nimittäin naisten kadulle. Täällä normaali nainen on melkoisen näyttävä merkkilaukussaan ja korkokengissään. Samaan aikaan harmaa suomalaissisar tarpoo kurassa kumisaappaissa ja uskollisessa tuulipuvussa. Naisten kadulla salaisuudet kuitenkin paljastuvat, joka puolella on toinen toistaan kalliimpaa "merkkitavaraa" ja krääsää. Toden näköisesti siis Suominaisen tuulipuku onkin voinut maksaa tuplasti enemmän, kuin sorjan Hong Kongittaren trendikäs muotikokonaisuus. Tältä torilta siis kaikkea löytyy, jopa feikki Marimekkoja, äkkiseltään en olisi ainakaan itse huomannut eroa. Joka puolelta kehoitetaan ostamaan, ostamaan, ostamaan ja vielä kerran ostamaan. Loppujen lopuksi olet niin pyörryksissä ettet osaa valita enää mitään. Oiva paikka hankkia matkamuistoja ja tuliaisia.
Onneksi matkanjärjestäjä vie minut syömään elämäni parasta japanilaista hot pottia Mou mou club ravintolaan. Voi sitä riemua, kun tajuat, että saatuasi liemen voit hakea noutopöydästä mitä tahansa, miten paljon tahansa. Ja jälkiruuaksi on jurgurttipehmistä, Hurraa monikulttuurisuus!!! Kyseisessä ravintelissa on tapana toivottaa kaikki tervetulleeksi perinteisellä japanilaisella "irashaimasen" toivotuksella. Tämä kuoro kokoontui joka kerta kun joku uskalsi sisään astua, kaikki työntekijät hoilasivat kuorossa tervetuloa jokaisesta ravintolan nurkasta. Heinin kanssa kiinnitimme myös huomiota toisten annoksiin. Itse olimme ähkykuoleman partaalla, kun viereinen pulkannaruja muistuttava nuoripari tilasi uuden satsin lihaa ja lautanen toisensa jälkeen hakin noutupöydästä lisää herkkuja. Toisella puolella kaksi vahempaa hienoa rouvaa teki saman tempun, uskomattomat määräät ruokaa vaan hävisivät lautasilta. Mutta ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Kaikella rakkaudella
Suvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti