Sumuinen Sunset Peak

Aika palata kotio ja tuttujen paikkojen ääreen. Kiinasta ollaan pikkuhiljaa toipumassa ja aika suunnata vuoripolkuja ylös englanninkielisten opasteiden ohjaamana. Läksin siis eräs kaunis sumuinen (virhe valinta!) päivä valloittamaan Lantau saaren huippuja. Suunnitelma oli kavatu kahdelle kukkulalle, Sunset Peakille ja Hong Kongin toiseksi korkeimmalle Ngong Pingille. Kinttujen hapottuminen ensimmäiselle mäelle kertoi, että yksi kukkula kerrallaan ;)

Kahdella lautalla matkustin alkuruutuun, josta alkoi 8 km kävely. Matka ei siis pituunsa puolesta huimaa päätä, mutta hiivatti kun on 2/3 ylämäkeä! Omat urheiluun soveltuvat vaatteeni olivat kuivumassa narulla, joten turvauduin Erpan Dresmann paitaan, joka imi hikeä kuin sieni. Puolessa välissä jouduin riisumaan paidan ja pukemaan pelkän tuulitakin. Olisin voinut puristaa vettä siitä paidasta kattilallisen.

Tie oli hyvin opastettu ja ajoittain sai kattella mihinkä astua. Rappuset ylös oli askelmiltaan paremmat mitä useimmat lasten rappuset. Ylhäällä maisema muuttui peltomaiseksi ja sumuiseksi. Välillä sumu oli niin rankka, että en nähnyt kuin polun edessä. Muutamia muita saapui ajoittain vastaan.

En sitten koskaan kiivennyt varsinaiselle Sunset Peakille, koska huippu oli sumun peitossa. Enkä lähtenyt saavuttamaan enää toistakaan kukkulaa, sen verta puhki aloin olla. Sitten jossain kohtaa matkaa alkoi tulla vastaan ihmisiä makuualustat mukanaan. Huipulla oli muutamia hökkeleitä, ilmeisesti retkeilijöitä varten ja muutamat olivat leiriytyneet näiden hökkeleiden katoille makuupusseineen.

Sumua?

Alaspäin etureisi venyi aika monet rappuset ja siinä vaiheessa alkoi tulla vastaan perus selfie-turisteja. Eli niitä yleensä nuoria, jotka saapuvat hameissa, tennareissa, kalliilla kameroilla ottamaan kuvia. Joskus sitä miettii pukeutuuko itse väärin kun valuu vuorenrinnettä alas hikisenä tuhannen tuulipuvussaan?

Selfie-turisti.