Hei vaan! Täällä jälleen ylläpito, tunnetaan myös Heini- nimellä. Seuranani on siis ollut ystävättäreni Suvi, jonka kanssa olemme kolunneet ympäri Hong Kongia. Talutin Suvin läpi saaren, torien ja kiipesimme myös Peakille. Tai bussi kiipesi, mutta reippaasti kapusimme sieltä alas. Tuuli niin maan pirusti ja joku oli saanut aivopieruna lastata läpinäkyvään muoviseen nalleen ilmapalloja, jolloin pönöttäisi Peakilla suurin nalle. Ei ymmärrä ja ei ehkä pidäkään.
Yhtenä päivänä kiertelimme keskustan aluetta ja vierailimme Causaway Bayn ikeassa hakemassa Ernolle kahvia. Rakkaat lukijat, Erno on siis vielä täällä. Tai se mitä vampyyria muistuttavasta pänttääjästä on jäljellä. Erno valmistautuu siis loppukokeisiin ja lukee vain. Käy ajoittain ulkona kun tulee meitä vastaan lauttarantaan ja syö kaappia tyhjäksi jämistä sillä välin kun avoheila illallistaa likkaporukassa Michelin tähden ravintolassa pilvenpiirtäjässä! Kuitenkin olemme todenneet, että parempi näin, jotta saa kanssa lukea kun muija ei ole vaatimassa kaveria Disneylandiin. Sinne siis huomena!
Mutta paluu aiempiin päiviin. Vietimme Suvin kanssa myös yhden huilipäivän, joka sisälsi kevyttä oleilua ja päiväunia saarella. Illasta saatoimme eksyä saaren baarin, jossa tarjottiin kuumaa viiniä. Viini ja akkojen jutut eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä, joten saatoimme eksyä sitten vielä toiseen ja tavata mukavia tuttuja. Kyllä oli piä kipiä seuraavana aamuna. Mutta ei sitten Suvikaan palellut yöllä.
Yöpalelusta siis sen verta, että talvi tosiaan on ja ihanasti syksyn helteissä viilentänyt kiviseinä on kääntänyt takkinsa ja ylläpitää tasaisen luihin ja ytimiin hiipivän kosteuden sisällä. Iltaisin on niin viileä, että kun kääriytyy vampyyrin viereen niin nenänpää on kylmä kuin pakaste dumpling. Saisi olla mokomalle ulokkeellee lämmitin. Eli huomio tulevat Aasian matkaajat, pakatkaa AINA villasukat mukaan!
Lupasin viedä Suvin katsomaan apinoita. Reitti osoittautui huonolla suunnittelulla ja pommiin nukkumisella turhan haastavaksi heikkohappiselle, joten päädyttiin kääntämään metro ympäri ja puistoon. Täkäläiset puistot tosin sisältävät apinoita myöskin ja päästiin sitten katsomaan erilaisia serkkuja. Linnut ja kävely sisälintutarhassa miellytti kotimaan vierasta kovasti. Yritin metsästää katseella mandariinisorsaa, mutta surukseni en tätä yksilöä löytänyt...
Kulutimme maanantain vierailemalla Hong Kongin perintö museossa, jossa oli sitten patsaita patasaiden perään. Itse olen patalaiska innostumaan moisista, mutta varsin suuri makaava siis nirvanassa oleva buddha oli varsin hieno. Samaisessa museossa oli myös Kung Fu taidetta, mutta todellisuus oli keltainen kuin Bruce Leen asu. Eli Bruce Leen fanimuseo, jossa saatettii mainita kung fusta muutamalla sanalla, mutta sitäkin tarkemmin mikä oli kyseisen toimintasankarin suosikki vaate. Tainnut olla kaveri täällä erittäin kova nimi aikanaan ja taitaa olla edelleen, sen verta sitä tavaraa ja tietoa herrasta riitti :)
Michelin tähden ravintolassa illallistimme kera Adan ja Mein. Ruoka oli kiinalaista ja ihan ok. Uutena makuna suuhun pääsi meduusa, mutta muut oli aika tuttuja vanhasta kokeilusta ja kovin suurta Vau- efektiä ei päässyt esiintymään. Erikoisen tilaisuudesta teki toki se, että odotin tutisevin puntein tätä illallista ja olimme Suvin kanssa pynttöytyneet jo aamusta asti. Oli kuulkaas tukka nätisti niin, että ihan kommenttia saatiin vanhemmalta herralta metroasemalla. Ruokailemassa tässä kyseissä ravintolassa oli maanantai-iltana tavallisia perheitä pienine lapsineen ja tarjoilija kaatoi teetä tuttuun tapaansa sellaisella apinanraivolla, että loiskuipi pöydällekin. Kokemus kuitenkin ja mahat täynnä :)
Paikkana aivan mieletön. Pilvenpiirtäjä iSQUERin ylin kerros, josta maisema merelle ja Hong Kongin valoille. Lämmin ilta + 20 astetta antoi rauhassa katsella maisemia myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti